Rakastan runoutta ja olen ottanut runouden toiminnalliseksi välineeksi muistisairaan ihmisen maailman tutkimiseen. Tässä blogissa kerron muutaman esimerkin toiminnallisen runouden voimasta ”Se yksi yksityinen”-kuvarunotaidekirjan runoista, jotka on kirjoittanut Sorja rouva hoivakodissa asuessaan. Kerron kuinka olen analysoinut Sorjan maailmaa hänen runojensa kautta.
Toiminnallisella runoudella viittaan käytännölliseen lähestymistapaan, runouteen, jossa runoutta ei pelkästään lueta tai kirjoiteta, vaan se otetaan osaksi aktiivista toimintaa tai prosessia, kuten ilmaisullista työskentelyä tai taidelähtöistä tutkimusta. Tällainen lähestymistapa antaa äänen heille, jotka kokevat muistisairauden vaikutukset omassa elämässään tai läheistensä elämässä. Runot toimivat keskustelun herättäjinä ja tietoisuuden lisääjinä muistisairauksista.
Toiminnallinen runous antaa muistisairaalle ihmisille mahdollisuuden osallistua luovaan ilmaisuun ja auttaa tukemaan heidän hyvinvointiaan monipuolisesti. Samalla se luo tilaa taidelähtöiselle tutkimukselle, joka voi syventää ymmärrystämme siitä, miten taiteen ja runouden avulla saadaan näkyväksi muistisairauksiin liittyviä haasteita ja kokemuksia. Vaikka kielelliset taidot saattavat heikentyä, runous tarjoaa väylän ilmaista tunteita, muistoja ja ajatuksia symbolien ja vertauskuvien avulla. Tämä lähestymistapa yhdistää runouden ja soveltavan taiteen aktiivisen vuorovaikutuksen muistisairaan henkilön kanssa ja tarjoaa monia etuja muistisairaalle ihmiselle ja hänen hoitajilleen.
Toiminnallinen runous edistää sosiaalista vuorovaikutusta muistisairaiden henkilöiden keskuudessa. Se luo mahdollisuuksia jakaa tarinoita, kuunnella toisten kokemuksia ja rakentaa yhteyksiä toisiin. Runous voi toimia eheyttävänä välineenä auttaen muistisairasta henkilöä käsittelemään tunteitaan ja kokemuksiaan, lievittäen stressiä ja ahdistusta. Runous ohjaa henkilöä muistelemaan menneitä ja säilyttämään yhteyden omiin muistoihinsa. Toiminnallinen runous mahdollistaa yksilöllisen huomion ja tuen henkilön tarpeisiin. Jokainen voi edetä omassa tahdissaan ja ilmaista itseään omalla tavallaan. Hoitohenkilökunnalle toiminnallinen runous toimii välineenä, joka mahdollistaa paremman kommunikaation ja ymmärryksen muistisairaiden henkilöiden tarpeista ja toiveista.
Sorja rouva on sanellut runot ja ne on kirjoitettu juuri siinä muodossa kuin hän on ne ilmaissut.
Esimerkki runo 1
”Lonkero hirveä. Myrkkykieli suusta ulkona. Kapinat kauhoiset. Naiseus, kaareva povi. Kaunis lantio leimahtaa, polven notkea norja taive sai isovarpaan soittamaan.”
Tämä runo tarjoaa esimerkin, joka käsittelee muistisairauden vaikutusta ihmisen kokemukseen ja ilmaisuun. Se näyttää, kuinka runous voi tuoda esiin muistisairauteen liittyviä kokemuksia ja tunteita.
Symbolinen ilmaisu: Runo käyttää symbolista kieltä ja kuvia, kuten ”lonkero hirveä” ja ”myrkkykieli suusta ulkona”, jotka voivat viitata muistisairauden hämäriin ja hämmentäviin hetkiin. Tällainen symbolinen ilmaisu voi auttaa välittämään muistisairauteen liittyvää tunnekokemusta.
Kielelliset haasteet: Runossa mainitaan ”myrkkykieli suusta ulkona”, mikä voi kuvastaa kommunikointiin liittyviä haasteita. Tämä avaa oven keskustelulle siitä, kuinka muistisairaus vaikuttaa kielelliseen kykyyn ja vuorovaikutukseen. Auttaa löytämään henkilön käyttämän kielen toistuvien kiertoilmausten merkityksiä.
Ihmisen kokonaisuus: Runo mainitsee myös naiseuden, kauniin lantion ja notkean polven, mikä tuo esiin sen, että vaikka muistisairaus voi tuoda mukanaan haasteita ja menetyksiä, se ei poista ihmisen kokonaisuutta, hänen identiteettiään tai fyysistä olemustaan.
Monitulkintaisuus: Kuten usein runoudessa, tässäkin runossa on monitulkintaisuutta. Lukija voi tulkita runoa eri tavoin ja nähdä sen symbolit erilaisina. Tämä monitulkintaisuus kannustaa tutkimaan muistisairauden moniulotteisia vaikutuksia.
Esimerkki runo 2
”Värit hurskaat kuin taivaan yliskamarin värit. Korvat tahtoo kuulla mitä taivaasta tulee. Urkkijan korvat toista sylttä pitkät, silmät sippuralla. Kaula on aatelisnaisen kaula kuin joutsenen siivet. Tienviitta ohjaa kainalokuoppia, avaa jo neulastuppi.”
Tämä runo on mielenkiintoinen esimerkki taidelähtöisestä tutkimuksesta, joka yhdistää kielen, mielikuvituksen ja taiteellisen ilmaisun. Siinä on useita piirteitä, jotka tekevät siitä kiinnostavan taidelähtöisen tutkimuksen näkökulmasta:
Kuvallisuus ja symbolit: Runo käyttää runsaasti kuvallista kieltä ja symboleita, kuten ”värit hurskaat kuin taivaan yliskamarin värit” ja ”kaula on aatelisnaisen kaula kuin joutsenen siivet”. Nämä kuvat herättävät vahvoja mielikuvia. Runon abstraktit ilmaisut jättävät tilaa monille erilaisille tulkinnoille.
Mielikuvituksen rooli: Runo herättää mielikuvitusta lukijassa. Se ehdottaa, että ”korvat tahtoo kuulla, mitä taivaasta tulee”, mikä viittaa uteliaisuuteen ja pyrkimykseen ymmärtää yliluonnollisia tai hengellisiä kokemuksia.
Kielellinen peli: Runossa käytetään kielellistä leikkiä, kuten ”urkkijan korvat toista sylttä pitkät” ja ”neulastuppi”, mikä tuo runon luonteen esiin lyyrillisenä taideteoksena. Lahjakkaana kielen käyttäjänä kiertoilmausten kautta.
Tutkimuksellinen luonne: Tämä runo voi toimia pohjana tutkimukselle muistisairauden ja taiteellisen ilmaisun yhteydestä. Miten muistisairaus vaikuttaa ihmisen kykyyn ilmaista itseään taiteen kautta? Voiko taiteellinen ilmaisu toimia keinona käsitellä muistisairauden aiheuttamia haasteita?
Taidelähtöinen tutkimus voi tarjota syvällisen ymmärryksen monimutkaisista aiheista ja ilmiöistä, kuten muistisairaudesta. Se ei välttämättä noudata perinteisiä tieteellisiä menetelmiä, mutta se voi avata uusia näkökulmia ja auttaa ymmärtämään inhimillisiä kokemuksia syvällisesti. Tällaiset runot voivat olla erinomainen esimerkki siitä, kuinka taiteen avulla voidaan ilmaista ja tutkia vaikeita ja herkkiä aiheita.
Esimerkki runo 3
”Lasi vissyä antakaa, että mun perunanenäni kasvaa saaja poskipäätkin alkaa punottaa. Nyt intiimikausi loppua saa. Se yksi yksityinen huutaa hurmiossa. Se Ernesti Henttunen. Se vanha heinäseiväs.”
Tämä on lyhyt ja leikkisä ilmaisu, jossa on käytetty humoristista otetta. Se kuvaa muistisairauteen liittyviä kokemuksia tai tunteita tavalla, joka yhdistää arkipäiväisiä asioita ja mielikuvituksellisia elementtejä. Tässä muutamia huomioita runosta taidelähtöisen tutkimuksen näkökulmasta:
Kielellä leikittely ja symbolit: Runo käyttää kielen leikkiä ja symbolisia elementtejä, kuten ”perunanenä” ja ”poskipäätkin alkaa punottaa”. Nämä kuvastavat mahdollisia muutoksia tai kokemuksia, joita muistisairas henkilö voi kokea, kuten muutokset ulkonäössä.
Intiimikausi ja muutokset: Runo mainitsee ”intiimikauden” loppumisen, mikä voi viitata siihen, että muistisairauden myötä henkilö voi kokea muutoksia identiteetissään. Runo voi myös kertoa rakkauden ja läheisyyden kaipuusta.
Henkilöhahmot: Runo mainitsee ”Ernesti Henttusen” ja ”vanhan heinäseipään” ilman selkeää yhteyttä runon muihin elementteihin. Nämä hahmot voivat olla symbolisia tai kuvastaa muistisairauden tuomia mielikuvituksellisia elementtejä tai muistoja. Ehkäpä nuoruuden rakastettua.
Yksilölliset kokemukset: Runo korostaa yksilöllisyyttä ja yksityisyyttä sanoilla ”Se yksi yksityinen”. Tämä voi viitata siihen, että jokaisen muistisairauteen sairastuneen henkilön kokemus on ainutlaatuinen ja yksilöllinen.
Toiminallinen runous tarjoaa mahdollisuuden ilmaista monimutkaisia tunteita ja kokemuksia muistisairaudesta taiteen kautta. Runouden avulla tuodaan esiin inhimillisiä ulottuvuuksia muistisairauksiin liittyvissä tarinoissa ja herätetään keskustelua tärkeistä aiheista. Vaikka runot voivat vaikuttaa humoristisilta, ne voivat myös kätkeä syvempiä merkityksiä ja tunteita, joita muistisairas henkilö kokee.
