Palaan hetkeksi menneisyyteen. Opiskeluaikanani 80-luvulla meille opetettiin:”Neiti ei ajattele, neiti vain tekee.” Temppujen tekeminen oli kaikkein tärkeintä. Harjoittelujaksoilla oli paljon tärkeämpää tehdä jotakin – tai ainakin olla tekevinään – kuten järjestellä hoitotarvikkeita kaappeihin, pestä portatiiveja ja sorsia. Kaikki nämä tehtävät olivat toki tarpeellisia. Mikkelin keskussairaalan ortopedisella osastolla sain täydet pisteet, koska viihdyin potilaiden parissa. Arvioinneissa sanottiin, että he ihailivat tapaani olla potilaiden kanssa. Silittelin käsiä, luin runoja, istuin hiljaa vierellä ja joskus jopa laulettiin yhdessä. Kyllä, opiskeluaika opetti minulle, miten hoitotyötä voisi tehdä hieman eri tavalla, ihmislähtöisesti ja ajatuksella.
Löysin opiskeluaikaisesta päiväkirjastani tämän filosofi John Deweyn ajatuksen, jonka olin kirjoittanut juuri tuon harjoittelujakson päätyttyä:
”On täysin mahdollista nauttia kukista niiden värien ja herkän tuoksun kautta tietämättä kasveista teoreettisesti mitään. Mutta jos haluaa ymmärtää kasvien kukintaa, on sitouduttava selvittämään jotain maaperän, ilman, veden ja auringonvalon vuorovaikutuksista, jotka vaikuttavat kasvien kasvuun.”
Ja reflektointi perässä.
”Deweyn ajatus heijastaa käytännöllistä näkökulmaa tiedon ja kokemuksen suhteeseen. Hän korostaa, että luonnon kauneuden esteettinen arvostus on mahdollista ilman syvällistä teoreettista ymmärrystä. Kuitenkin, syvemmän ymmärryksen tavoittelu kasvien toiminnasta johdattaa minut tutkimaan niitä ympäröiviä ekologisia tekijöitä ja niiden välistä vuorovaikutusta. Tämä opettaa minulle, että tieto avartaa kokemusta, syventäen ymmärrystäni ja arvostustani luontoa kohtaan. Tällainen tietämys voi rikastaa kokemustamme ja auttaa minua näkemään yksinkertaisissa iloissa piilevät monimutkaiset totuudet.”
Tiedon merkitys
Työskenteleminen muistiyksikössä vaatii paitsi fyysistä kestävyyttä ja kärsivällisyyttä, myös syvää ammatillista tietämystä ja kriittistä ajattelukykyä. Siitä huolimatta, yhteiskunnassamme vallitsee usein käsitys, että hoitotyö on mekaanista ja toistuvaa. Tämä myytti ei voisi olla kauempana totuudesta, ja sen murtaminen on ensiarvoisen tärkeää.
Muistisairaiden ihmisten hoitotyössä tarvitaan osaamista ihmisyydestä, ihmisystävällisyydestä, ihmislähtöisyydestä, ihmisenä olemisesta, kohtaamisesta, uteliaisuudesta, luovuudesta, elinikäisestä oppimisesta, lukemisesta, tiedon hakemisesta, oman työn reflektoimisesta, havainnoimisesta ja kulttuurista.
Muistisairaiden ihmisten hoitotyö ei ole pelkkää rutiininomaista toimintaa; se vaatii jatkuvaa päätöksentekoa ja ongelmanratkaisua. Jokainen erityistukea tarvitseva ihminen on uniikki, ja henkilökunnan tulee soveltaa laaja-alaista tietämystään löytääkseen parhaan mahdollisen hoidon ja elämänlaadun hänelle. Tämä edellyttää syvällistä ymmärrystä lääketieteestä, farmakologiasta, gerontologiasta, psykologiasta ja monista muista tieteenaloista. Tärkeää on esimerkiksi muistisairaan ihmisen kognitiivisen toimintakyvyn vajauksien tunnistaminen ja niiden tukeminen käytännössä. Tämä vaati tietoa, luovuutta, kekseliäisyyttä, jotta voidaan luoda ymmärrystä ja tukea tarjoava ympäristö. Tieto auttaa henkilökuntaa asettumaan muistisairaan ihmisen asemaan, ymmärtämään hänen kokemuksensa ja vastaamaan hänen tarpeisiinsa hienotunteisesti ja tehokkaasti.
Ajattelun voima
Kriittinen ajattelu on olennainen osa henkilökunnan ammattitaitoa. Se mahdollistaa heidän kykynsä arvioida tilanteita, tehdä nopeita ja perusteltuja päätöksiä ja sopeutua jatkuvasti muuttuviin olosuhteisiin. Heidän on osattava kyseenalaistaa vallitsevia käytäntöjä ja ehdottaa uusia ratkaisuja, jotka parantavat ihmisen elämänlaatua ja tehostavat hoitoa.
Muutoksen tarve
On aika haastaa vanhentunut ajattelu ja tunnustaa hoitotyön todellinen luonne: se on älyllisesti stimuloivaa ja vaativaa työtä. Meidän tulee kouluttaa ja valmentaa henkilökuntaa siten, että he ovat valmiita käyttämään tietoa ja ajattelukykyä jokapäiväisessä työssään. Tämä lähestymistapa ei ainoastaan kohenna hoitotyötä ja ihmisten elämänlaatua, vaan myös nostaa koko ammatin arvostusta.
Joten kyllä tietoa ja ajattelua tarvitaan filosofi Deweyn ajatuksen tavoin, jotta se ankkuroituu aidosti käytäntöön. Miten sinä olet kokenut tämän omassa työssäsi tai arjessasi?