Kehitin vuosia sitten omakuvamonologimenetelmän, jonka avulla hoito- ja palvelusuunnitelmat voisivat muuttua omannäköisiksi ja päivittäinen dokumentointi henkilökohtaiseksi. Elämäntarina tietoja oli kerätty vuosia, mutta ne eivät kuitenkaan siirtyneet hoito- ja palvelusuunnitelmiin tukemaan asukkaiden merkityksellistä elämää ja toimijuutta. Asukkaiden päivittäisessä dokumentoinnissa kirjoitettiin kaikille samat jargonit ja usein kuvaten henkilökunnan tekemiä hoitotoimenpiteitä. Tätä perusteltiin lauseella:” Mitä ei ole kirjattu, ei ole tehty.”
Omakuvamonologissa analysoidaan myös asukkaan kognitiiviset taidot ja keinot, millä niitä voidaan tukea.
Omakuvamonologimenetelmä on viisivaiheinen prosessi. (1) Tiedon kerääminen, (2) monologin kirjoittaminen ja hyväksyttäminen asukkaalla, (3) tiedon analysointi ,(4) suunnitelman tekeminen ja sen toteuttaminen, (5) arvioiminen. Monologi ei siis ole pelkkä tarina vaan työkalu hoito -ja palvelusuunnitelman tekemiseen.
Hahmotellaan nyt kuvitteellisen omakuvamonologin kautta, millainen suunnitelma sen pohjalta syntyy Pekalle.
”Minä olen Pekka. Minulla todettiin Alzheimerin tauti kuusi vuotta sitten. Asun nykyisin hoivakodissa. Olen entinen automyyyjä ja läheisteni mukaan olin oikea myyntitykki. Olen soittanut haitaria korvakuulolla. En enää kykene soittamaan haitaria. Mielestäni taitavan hanuristin tunnistaa siitä osaako soittaa La Cumparsitan. Se on lempikappaleeni. Olen elämännautiskelija ja auringonpalvoja. Kesäaikaan paistattelin töiden jälkeen auringossa. Vaimoni leikkasi nurmikon. Sanaristikot olivat intohimoni. Olin sanoilla leikittelijä. Keräilin lippahattuja ja avaimenperiä. Olen moderni mies, jo 60-luvulta lähtien valmistin ruoat perheelleni. Kalakukko oli bravuurini, jonka paistoin leivinuunissa. Olen tuleen tuijottelija. Pikkulintujen seuraaminen ja niiden ruokkiminen on ollut minulle tärkeää. Olen ollut järjestelmällinen tiskikoneen täyttäjä. Kognitiiviset taitoni ovat heikentyneet. Puheen tuottamisessa on alkanut olla hankaluuksia sanojen löytämisen suhteen. Ymmärrän puhetta. Olen ketterä liikkuja, mutta ympäristön hahmottaminen tuottaa vaikeuksia. Olen sosiaalinen ja tykkään olla seurassa ja juttelen mielelläni, vaikka puheeni kuulostaa välillä sanojen löytämisen vuoksi epäloogiselta. Löydän helposti kiertoilmauksia sanojen tilalle. Sorsapoikueesta puhun vesilintukansana. ”
Hoitosuunnitelmaan sisällytetään erilaisia taide- ja luovantoiminnan muotoja, jotka sopivat Pekan kiinnostuksen kohteisiin ja vahvuuksiin. Esimerkiksi seuraavia elementtejä:
Musiikin hyödyntäminen: Pekka on ollut hanurimusiikin ystävä ja nauttii edelleen musiikista. Musiikki on tapa tuoda hänelle iloa, virkistystä ja rentoutumista. Musiikki helpottaa ahdistusta, auttaa parantamaan hänen mielialaansa.
Taidetoiminta: Pekka on ollut tarkka yksityiskohdista, kuten tiskikoneen täyttämisestä ja järjestyksestä. Piirustelu tai maalaaminen ovat hyödyllisiä tapoja tuoda esiin hänen tarkkuuttaan ja järjestelmällisyyttään. Pyydetään Pekkaa luomaan kollaasi autojen kuvista, linnuista ja tulielementeistä. Tehdään lintubongailu retkiä lähiympäristöön ja valokuvataan matkalla autoja, luonnon värejä tai asioita A-Ö.
Kokkikerho: Pekka on ollut kiinnostunut ruoanlaitosta ja erityisesti kalakukon tekemisestä. Järjestetään kokkikurssi, jossa Pekka voi valmistaa ruokaa yhdessä hoitajan tai vapaaehtoisen kanssa. Valmistetaan Pekan bravuuria, kalakukkoa, tai muita hänen suosikki ruokiaan. Tämä auttaa häntä tuntemaan itsensä hyödylliseksi ja tärkeäksi osaksi hoitoyhteisöä.
Aurinko- ja luontoaktiviteetit: Istutaan auringossa, nautitaan mehudrinkkejä. Tehdään luontoon liittyviä aktiviteetteja, kuten kasvien tunnistamista tai tehdään saunavastoja. Kuunnellaan äänitteitä lintujen laulusta.
Muistelu: Keskustellaan Pekan elämästä ja katsellaan valokuvia hänen menneisyydestään. Muistelun tavoitteena auttaa Pekkaa käsittelemään menneisyyttään ja löytämään iloa elämästään.
Identiteetin tukeminen: Pyydetään läheisiä tuomaan Pekan lippahattu- ja avaimenperäkokoelmat ja keksitään niistä Pekan kanssa tarinoita. Tutkitaan ja kosketellaan. Järjestetään näyttely Pekan lippahatuista ja avaimenperistä. Pekka toimii näyttelyn avaajana.
Mielikuvitus: Autokauppias-taika. Pekka on ollut automyyjänä oikea myyntitykki, hänen kokemuksensa ja taitonsa voivat auttaa häntä kuvittelemaan taikamaailmaa, jossa hän on supermyyjä, joka voi myydä mitä tahansa ja loihtia asiakkaiden silmiin ihmeitä. Hyödynnetään sanaleikittelyä.
Tuen antaminen Pekan kognitiivisille taidoille:
Kommunikointi: Ollaan kärsivällisiä ja annetaan aikaa. Annetaan mahdollisuus löytää oikeat sanat. Käytetään tarvittaessa vihjeitä. Tulkitaan Pekan käyttämiä kiertoilmauksia ja konsultoidaan läheisiä.
Visuaalinen tuki: Käytetään kuvia, kuvakkeita tai visuaalisia apuvälineitä päivittäisissä toiminnoissa, kuten tiskikoneen täyttämisessä ( jos Pekalla mahdollisuus tähän), parran ajamisessa ja ympäristön hahmottamisessa.
Strukturointi: Luodaan Pekalle selkeä ja järjestelmällinen ympäristö.Käytetään esimerkiksi kalenteria tai aikataulua auttamaan päivän rutiinien hahmottamisessa.
Kannustus ja sosiaalinen vuorovaikutus: Kannustetaan Pekkaa osallistumaan sosiaalisiin aktiviteetteihin ja keskustelemaan muiden kanssa. Sosiaalinen vuorovaikutus auttaa ylläpitämään kommunikointitaitoja.
Tiedonkäsittely: Pekka on tykännyt ristikoiden tekemisestä. Vaikka hän ei ehkä pysty enää ratkomaan ristikoita, voitaisiin järjestää tiedonkäsittelyyn osallistavaa toimintaa. Esimerkiksi yksinkertaiset sanapelit tai erilaiset muistipelit voivat stimuloida aivoja ja auttaa pitämään mielen terävänä. Pekalle voidaan tarjota sanaristikoita, joissa on hänen mielenkiinnon kohteisiin liittyviä sanoja tai aiheita. Hän voi myös halutessaan keksiä omia sanaristikoita.
Tämän suunnitelman tavoitteena on tukea Pekkaa löytämään iloa ja merkityksellisyyttä elämäänsä. Tällainen suunnitelma vastaa Pekan yksilöllisiin tarpeisiin ja mieltymyksiin ja auttaa näkemään hänet ainutlaatuisena ihmisenä.
Suunnitelmaa tulee tarkkailla ja arvioida säännöllisesti, jotta sitä voidaan jatkossa säätää edelleen hänen tarpeidensa mukaan.
