Hoivatyön ammattilaisen vapaus ja vastuu muodostavat mielenkiintoisen tasapainon, joka on keskeinen osa työn eettistä ulottuvuutta.
Vapaus hoivatyössä ilmenee monella tavalla. Ammattilaisella on tiettyä toiminnallista vapautta valita, miten hän toteuttaa kohtaamisia ja hoivatoimenpiteitä. Tämä vapaus näkyy tyylissä, jolla ammattilainen puhuttelee muistisairasta ihmistä, tavassa koskettaa ja olla läsnä. Vaikka tietyt hoitotoimenpiteet ovat toimintaohjeiden mukaisia, niiden toteutustapa on ammattilaisen persoonallisen tulkinnan varassa.
Vapauteen liittyy myös mahdollisuus soveltaa luovuutta ja intuitiota vakiintuneiden käytäntöjen rinnalla. Muistisairaiden ihmisten kanssa työskennellessä tilanteet vaativat usein improvisointia ja kykyä löytää yksilöllisiä ratkaisuja. Tässä ammattilaisen vapaus ilmenee kykynä olla joustava vastaamaan yllättäviin tilanteisiin.
Vastuu puolestaan on vapauden erottamaton kääntöpuoli. Hoivatyön ammattilaisen vastuu ulottuu huomattavasti yksittäisiä toimenpiteitä laajemmalle:
- Vastuu haavoittuvassa asemassa olevan ihmisen hyvinvoinnista
- Vastuu ammatillisten ja eettisten periaatteiden noudattamisesta
- Vastuu oman osaamisen kehittämisestä ja rajojen tunnistamisesta
- Vastuu työyhteisön toimivuudesta ja hoivakulttuurin rakentamisesta
Erityisen kiinnostavaa on miten vapaus ja vastuu kietoutuvat yhteen juuri valintojen hetkissä. Kun ammattilainen valitsee tavan kohdata ahdistuneen ja stressaantuneen muistisairaan ihmisen, hän käyttää vapauttaan. Samalla hän kantaa vastuun siitä, että kohtaaminen tukee ihmisen arvokkuutta ja turvallisuuden tunnetta.
Eikö ole niin, mitä suurempi ammatillinen vapaus, sitä suurempi vastuu? Hoivatyön ammattilaisen eettinen kypsyys näkyy siinä, miten hän tunnistaa tämän yhteyden ja kantaa vastuuta vapaista valinnoistaan – myös niistä, joita kukaan muu ei valvo tai näe.
