Symbolit ja riitit ovat tärkeitä työyhteisön yhtenäisyyden ja sitoutumisen kannalta. Ne auttavat luomaan yhteisöllisyyden tunnetta, vahvistamaan yhteisiä tavoitteita ja edistämään yhteistyötä tiimissä.
Symbolinen ulottuvuus on näkyvää ja näkymätöntä. Se on sisäistä ja ulkoista viestintää. Niiden avulla kehittyvät yhteisöllisesti jaetut ja vallitsevat käsitykset. Symbolit kertovat työyhteisön elämäntavasta.
Symbolit ovat merkkejä, esineitä tai käytäntöjä, jotka edustavat työyhteisön arvoja, tavoitteita tai identiteettiä. Tällaisia symboleja voivat olla esimerkiksi yrityksen logo, tunnuslause, tiimin tunnus, värit tai merkittävät tilaisuudet ja tapahtumat.
Riitit ovat tapoja, joilla työyhteisössä vietetään yhteistä aikaa ja juhlistetaan tärkeitä hetkiä. Tällaisia rituaaleja voivat olla esimerkiksi yhteisön syntymäpäiväjuhlat, henkilöstön palkitsemistilaisuudet, perinteiset kokoontumiset ja tiimipalaverit.
Kerron esimerkkejä hoivayhteisön symboleista ja riiteistä, joista olen aiemmin kirjoittanut kirjassani ”Ihmetekoja kaapista löytyvillä aineksilla” vuonna 2004.
- Hoivayhteisön nimi on enne. Nimen avulla voidaan kertoa jotakin yhteisön toimintafilosofiasta. Kertooko nimi hiipuvan auringon vai nousevan auringon ideasta? Työympäristön esteettisyys, värien käyttö, taide ja sisustus ovat myös symbolitason ulkoista viestintää. Yhteinen työ tai juhla-asu yhdistävät henkilökuntaa. Työyhteisöä kuvaava ja yhteisesti valittu musiikki tai laulu luovat yhteisöllisyyttä. Jokin tietty leivonnainen, jota tarjotaan yhteisön juhlissa voi olla yhteisön symboli. Eri taidemuodot, kuten teatteri, jazzbändi tai kuvataiteet voivat toimia symboleina juhlahetkien vietossa.
- Työyhteisön kirjoittamattomat säännöt ovat symbolitason viestintää. Kertoen joko positiivisista tai negatiivisista tunnelmista. Pahimmassa tapauksessa kirjoittamattomat säännöt estävät työyhteisön kehittymistä ja edesauttavat tehtäväkeskeisen kulttuurin ylläpitämistä. Kirjoittamattomat säännöt liittyvät usein pieniin asioihin mutta aiheuttavat usein suuria harmituksia yhteisön jäsenten kesken. Tällaisia sääntöjä saattavat olla, tietyn henkilön istumapaikka, auton parkkipaikka, roskapussien vieminen, joulumusiikin soittamisen ajankohta, työpaikalta poistuminen, tervehtiminen ja hyvästeleminen. Isoimpia haasteita on esimerkiksi asukkaiden nukkumaanmenoaika eri työvuoroissa, joka kertoo jokaisen työvuoron tasalaatuisuudesta eli siitä ketä varten ollaan olemassa. Yhteisesti sovitut ja selvitetyt säännöt estävät inhorutiinien syntymistä ja helpottavat arkipäivän paineita, stressin syntymistä ja työssä jaksamista. Hoivatyön rutiinien hallinta luo pohjan synnyttää ja kehittää jotain uutta. Rutiinit opettavat pelisääntöjä yhteisön jäsenten käyttäytymisen, kielen ja sanattoman viestinnän kautta. Ne voivat olla joko hyviä tai huonoja. On taitoa erottaa ne toisistaan.
- Riitit ovat pysyviä ratkaisuja. Niiden kautta yhteisö osoittaa yhteenkuuluvuutta. Riitit ovat määrätyistä toiminnoista koostuvia suorituksia ja ne toimivat myös toimintafilosofian kehittämisen välineinä. Riiteillä on sekä yksilöllisiä että yhteisöllisiä piirteitä. Riitit tuovan yhteisön arkeen pieniä juhlahetkiä ja vahvistavat turvallisuuden tunnetta. Yksilöllinen riitti henkilökohtaisella tasolla on esimerkiksi yksilöllinen valmistautumisaika työpäivän alussa. Yhteisöllisiä riittejä ovat toistuvat juhlat, kuten kesä- ja joulujuhlat, säännölliset yhteisöpalaverit, työpajat, oppimispiirit ja tiedonkulun foorumit. Riitti voi olla myös pihalla oleva runopuu, jonne yhteisön kaikki jäsenet kirjoittavat vaihtuvia runoja vuodenaikojen mukaan. Leipomisriitti liittyy juhlien järjestämiseen, jossa yhteisö leipoo lempipikkuleipiään kesäjuhlien tarjoiluun. Entisaikaan puhuttiin sen seitsemän sortin tarjoiluista.
- Suru- ja luopumisriitti on suunniteltu edesmenneelle asukkaalle ja henkilökunnan oman surutyön tukemiseen. Siihen kuuluu muistokirjoitus, ja jokin asia, joka kuvastaa asukkaan elämää hoivakodissa. Se voi olla hänen tekemänsä maalaus, diakuva seinällä tai lempilaulu, joka lauletaan yhdessä. Luopumisriitti voi olla myös puutarhaan istutettu pensas, kukka tai puu, joka nimetään asukkaan mukaan. Se voi olla enkelihyllykkö, jonne kerätään edesmenneiden asukkaiden enkelifiguurit.
- Muistoriitti on myyttinen kertomus, osa yhteisön kollektiivista maailmaa. Se palauttaa mieleen tärkeät ja ”pyhät” tapahtumat. Siinä kerrotaan yhteisön historiaa. Ketkä ovat olleet yhteisön sankareita asukkaista, henkilökunnasta, läheisistä ja opiskelijoista. Ketkä ovat olleet yhteisön pettureita? Miksi heitä muistellaan? Millaisista asioista väkeä palkitaan ja mistä kehutaan? Mitä asioita alleviivataan juhlissa ja mitä korostetaan juhlapuheissa? Pienistä arkisista tapahtumista muodostuu kokemuksien sarja, joka kertoo yhteisölle, keitä he ovat. Muutos tulee siitä, että oivallamme muuttaa tarinamme käsikirjoituksen toisenlaiseksi. Suullista tarinaperinnettä, valokuvia, videoklippejä ja somealustoja käytetään siirtämään yhteisön kollektiivista historiaa uusille työntekijöille. Ilman perinteiden tuomaa jatkuvuutta unohdamme helposti, keitä olemme.
- Lähtöriitti on yhteisöstä poislähtevälle järjestettävä yllätys laulun, runon tai tunnelmallisen ruokailuhetken muodossa. Samoin täydenkympin syntymäpäiväyllätykset kollegoille.
- Rekrytointiriitti on kehitetty uuden työntekijän valitsemiseen. Vapaamuotoisten hakemusten joukosta henkilökunta ja asukkaat valitsevat omat suosikkinsa ryhmämuotoiseen rekrytointiriittiin. Riitti viedään läpi luovin ja toiminnallisin menetelmin. Symbolitason kautta saadaan tietoa hakijoiden kokemuksista, mielipiteistä, asenteista, arvoista, toiveista ja odotuksista paljon enemmän kuin normaalissa haastattelussa. Näin päästään käsiksi merkityksellisiin asioihin, siihen mitä ihmiset todella ajattelevat. Ryhmämuotoinen toiminta antaa myös näyttöä hakijan kyvystä toimia ryhmässä. Rekrytointiriittiin kuuluu aina yllätyksellisyys.
Työyhteisön katetun pöydän ääressä on hyvä olla paikat symboleille ja riiteille.