You are currently viewing Taiteen rajaton voima- ekspressiivisen taideilmaisun ohjaajan kokemuksia

Taiteen rajaton voima- ekspressiivisen taideilmaisun ohjaajan kokemuksia

Työskennellessäni muistisairaiden ihmisten kanssa jokainen päivä on ainutlaatuinen kokemus. Työni perustuu vahvasti intuitioon. Menestys työssäni kumpuaa kyvystäni kohdata jokainen osallistuja yksilönä, ei vain osana muistisairaiden ryhmää. Koen vahvaa yhteyttä osallistujiin: luen heidän tunnetilojaan ja tilanteita, ja sovellan toimintaani sen mukaisesti.

Työssäni minun on jatkuvasti huomioitava monia muuttuvia tekijöitä. Se on kuin korttipakka, joka sekoittuu päivittäin: osallistujan vointi, henkilökunnan kokoonpano, ympäristön vaikutukset ja yllättävät tilanteet. Nämä tekijät vaikuttavat toisiinsa arvaamattomasti, joskus voimakkaasti, toisinaan tuskin lainkaan.

Ei kahta samanlaista

Kokemuksesta tiedän, ettei kahta samanlaista tuokiota ole – enkä sellaista odotakaan. Pidän mielessäni useita vaihtoehtoisia tapoja edetä. Kuten viisas ystäväni minulle opetti: ennalta varautuminen on viisautta. Silti joskus huomaan, että kaikki valmisteluni saattavat osoittautua tarpeettomiksi, sillä ihmisen käyttäytymisen ennustaminen on kuin taidetta – sitä ei voi täysin hallita. Juuri tämä tekee työstäni kiehtovan matkan.

Odotukseton lähestymistapa

Olen oppinut, että muistisairaiden kanssa työskennellessä tavoitteiden tulee olla joustavia ja avoimia. Olen tietoisesti luopunut tiukoista odotuksista – se on ollut merkittävä askel kohti onnistuneempaa toimintaa. Näin vähennän osallistujien epäonnistumisen kokemuksia, kun en odota heiltä taitoja, jotka ovat saattaneet kadota sairauden myötä.

Low skill-high sensitivity

Ekspressiivisen taideilmaisun ohjaajana arvostan erityisesti menetelmän syvää hyväksyvää luonnetta. Työskentelyn ydin on ”low skill, high sensitivity” -periaate: tärkeintä ei ole tekninen taito vaan herkkyys ja läsnäolo hetkessä. Kannustan osallistujia antamaan muodon omille tunteilleen ja kokemuksilleen juuri sellaisina kuin ne tulevat – ilman suorituspaineita tai ennakko-odotuksia. Luomme yhdessä turvallisen leikkitilan, jossa kaikki ilmaisu on arvokasta ja hyväksyttyä.

Taiteidenvälisyys

Taiteidenvälisyys on työni helmi. Yhden taidemuodon kautta syntynyt ilmaisu voi jatkaa matkaansa toiseen: maalaus voi muuttua tanssiksi, liike runoksi, ääni väreiksi. Tämä vapaa virtaaminen taidemuodosta toiseen vapauttaa asukkaat ilmaisemaan itseään monipuolisesti ja luonnollisesti. Palautetta annamme toistemme töistä taiteellisesti – kenties tanssimalla vastauksena toisen maalaukseen tai vastaamalla runolla toisen liikkeeseen. Tämä luo ainutlaatuisen, sanattoman yhteyden ja ymmärryksen tilan.

Ekspressiivisen taideilmaisun ihanuus piilee sen kyvyssä tuoda esiin jokaisen sisäinen luovuus ja viisaus. Se on kuin portti sisäiseen maailmaan, joka säilyy muistisairaudesta huolimatta. Koen syvää iloa nähdessäni, kuinka osallistuja löytää oman ilmaisunsa tavan – ehkä siveltimen vedoin, kenties kehon liikkeellä tai äänen väreilyllä. Nämä hetket ovat aitoja kohtaamisia, joissa muistisairaus ei määritä ihmistä, vaan hänen ainutlaatuinen tapansa olla ja ilmaista itseään saa tilaa kukoistaa.

Erityisen merkityksellistä on se, miten ekspressiivinen taideilmaisu vahvistaa yhteyttä nykyhetkeen. Kun maalaamme, tanssimme tai laulamme yhdessä, olemme aina tässä ja nyt. Taide luo sillan sanojen taakse, sinne missä kommunikaatio on edelleen mahdollista, vaikka sanat olisivat kadonneet. Se on kuin yhteinen kieli, joka ei vaadi selityksiä tai muistoja – vain läsnäoloa hetkessä.

Joustava rutiini

Luon toiminnalleni väljät puitteet, en tiukkaa rakennetta. Arjessa on jo riittävästi rakenteita ruokailujen ja henkilökunnan työvuorojen muodossa. Jopa asukkaiden oma, joskus horjuvakin vuorokausirytmi luo heille tietynlaisen rakenteen. Sen sijaan keskityn luomaan joustavan, mukautuvan rutiinin, johon asukkaat voivat luottaa.

Tämä rutiini palvelee eri tavoin toimintakyvyltään erilaisia asukkaita. Jotkut pystyvät edelleen hahmottamaan päivän kulkua ja odottavat taidetoiminnan tuokioita. Toisille, joiden aikakäsitys on hämärtynyt, rutiini tuo turvaa ja mahdollistaa spontaanin osallistumisen omien voimavarojen mukaan. Joustavuus ja johdonmukaisuus kulkevat työssäni käsi kädessä.

Taide ei kysy diagnoosia

Ekspressiivisen taideilmaisun ohjaajana olen etuoikeutetussa asemassa – saan olla todistamassa hetkiä, joissa muistisairaus väistyy taka-alalle ja tilalle astuu puhdas luovuuden ilo. Tässä työssä en ole vain ohjaaja vaan myös ikuinen oppija, sillä jokainen kohtaaminen opettaa minulle jotain uutta inhimillisyydestä, läsnäolon voimasta ja taiteen rajattomista mahdollisuuksista. Taide ei kysy diagnoosia – se kutsuu meitä kaikkia tanssimaan, maalaamaan ja laulamaan oman elämämme ainutlaatuista säveltä.

Vastaa