Näyttöön perustuva käytäntö juontaa juurensa päätöksentekotaitojen kehittämisestä, mutta sitä varten ammattilaisen on saavutettava renessanssitaiteilijan asema sellaisena, joka näkee tieteen ja taiteen jakamattomana ja käyttää sitä jokapäiväisessä elämässä interventioihin, etääntyen toistavasta, mekanisoidusta käytännöstä. Tämä ajatus kirvoitti pohtimaan tiedolla johtamista…
Tieteen ja taiteen rajapinnalla
Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilta odotetaan nykyisin paljon: tarkkaa data-analyysia, näyttöön perustuvaa päätöksentekoa, kustannustehokkuutta, laatua ja vaikuttavuutta. Puhumme tiedolla johtamisesta ja dataohjautuvasta päätöksenteosta. Mutta onko tämä riittävää? Tai onko se edes oikea tulkinta siitä, mitä tiedolla johtaminen syvimmillään tarkoittaa?
Renessanssiaikana tiedettä ja taidetta ei vielä erotettu toisistaan. Silloin ajateltiin, että luovuus ja järjestelmällinen havainnointi tukivat toisiaan. Taiteilijoiden odotettiin ymmärtävän luonnontieteitä, anatomiaa ja matematiikkaa, ja tiedemiehet ilmaisivat löydöksensä usein esteettisesti miellyttävässä muodossa. Leonardo da Vinci tutki yhtä lailla ihmisen anatomiaa kuin maalasi mestariteoksia. Hänen tieteellinen täsmällisyytensä ruokki taiteellista ilmaisuaan, ja toisaalta hänen taiteellinen näkemyksensä auttoi häntä tekemään tieteellisiä läpimurtoja. Tieteen ja taiteen välillä ei ollut muureja – ne olivat saman luovan prosessin eri puolia.
Entä jos tiedolla johtaminen sosiaali- ja terveydenhuollossa tulisikin ymmärtää tätä renessanssiajattelua mukaillen?
Mekaanisesta seurannasta kokonaisvaltaiseen ymmärrykseen
Perinteisesti tiedolla johtaminen nähdään mittarien seuraamisena, raporttien laatimisena ja tutkimustiedon soveltamisena. Tämä näkökulma korostaa tieteen merkitystä. Mutta entä taiteen ulottuvuus? Entä jos tiedolla johtaminen olisikin sekä tiedettä että taidetta – sekä analyyttista että intuitiivista, sekä faktapohjaista että luovaa?
Sosiaali- ja terveydenhuollossa ei riitä, että keräämme dataa ja teemme sen pohjalta ratkaisuja. Numeroiden taakse kätkeytyy ihmisiä, heidän tarinoitaan, elämäntilanteitaan ja kokemuksiaan. Taitava tiedolla johtaja osaa tulkita sekä numerot että niiden takana olevat ilmiöt. Hän näkee, milloin data kertoo vain osan totuudesta ja milloin tarvitaan syvempää ymmärrystä.
Renessanssitaiteilija modernissa hyvinvointialan ympäristössä
Miten sitten sote-alan ammattilainen voi kehittyä ”renessanssitaiteilijaksi”? Kyse ei ole siitä, että jokaisen tulisi olla sekä tieteen että taiteen huippuosaaja, vaan pikemminkin ajattelutavasta, jossa nämä kaksi ulottuvuutta nähdään toisistaan erottamattomina.
Lääkäri ei ole vain lääketieteen soveltaja, vaan myös ihmisen kohtaamisen taitaja. Sosiaalityöntekijä ei vain tunne lainsäädäntöä ja palvelujärjestelmää, vaan osaa myös luovasti soveltaa niitä monimutkaisissa elämäntilanteissa. Hoitaja ei vain toteuta hoitotoimenpiteitä, vaan tuo työhönsä läsnäoloa, välittämistä ja luovaa ongelmanratkaisua.
Samoin johtaja ei vain seuraa suoritusmittareita ja tulostavoitteita, vaan näkee niiden taakse, tulkitsee ilmiöitä kokonaisuutena ja ymmärtää, että organisaatioissa elää myös paljon sellaista tietoa, jota ei voida tiivistää raportteihin tai taulukoihin.
Tiedolla johtamisen uusi tulkinta
Tiedolla johtaminen renessanssitaiteilijan silmin tarkoittaa:
Datasta viisauteen: tiedon jalostamista ymmärrykseksi ja viisaudeksi, ei vain tietojen keräämistä ilman aitoa jalkautumista käytäntöön.
Kokonaisvaltaisuutta: kykyä tarkastella ilmiöitä monesta näkökulmasta ja yhdistellä erilaisia tiedon muotoja.
Luovaa ongelmanratkaisua: tiedon soveltamista uusilla, innovatiivisilla ja tilanteen vaatimilla tavoilla.
Inhimillistä kosketusta: ymmärrystä siitä, että tiedolla johtaminen ei koskaan voi olla täysin mekaanista, vaan siihen liittyy aina inhimillinen ulottuvuus.
Jatkuvaa oppimista: sekä tieteellisen tiedon että käytännön viisauden kartuttamista läpi työuran.
Mekanisoidusta käytännöstä interventioihin
Kun sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilainen omaksuu tämän renessanssitaiteilijan näkökulman, hän etääntyy ”toistavasta, mekanisoidusta käytännöstä.” Työ ei ole enää vain tehtävien suorittamista tai protokollien noudattamista, vaan se muuttuu interventioksi – tarkoitukselliseksi, vaikuttavaksi toiminnaksi, jossa yhdistyvät tieto, kokemus ja luovuus.
Tiedolla johtaminen ei ole vain numeroita paperilla tai näytöllä. Se on elävä, dynaaminen prosessi, jossa analyyttinen ajattelu ja intuitio, tieteellinen tarkkuus ja taiteellinen herkkyys kulkevat käsi kädessä.
Kohti uutta renessanssia
Elämme maailmassa, jossa analytiikan, tekoälyn ja mittaamisen merkitys korostuu päivä päivältä. Mutta samalla kasvaa tarve inhimillisyydelle, merkityksellisyydelle ja kokonaisvaltaiselle ymmärrykselle. Tiedolla johtamisen uusi renessanssi yhdistää nämä kaksi maailmaa.
Ehkä on aika murtaa keinotekoinen muuri tieteen ja taiteen väliltä ja nähdä sosiaali- ja terveydenhuollon työ – olipa kyse sitten johtamisesta tai asiakastyöstä – kokonaisvaltaisemmin. Ehkä on aika palata renessanssiajatteluun, jossa tiede ja taide, analyysi ja luovuus, faktat ja viisaus nähtiin saman kokonaisuuden erottamattomina osina.
Uuden ajan sosiaali- ja terveydenhuollon renessanssitaiteilija johtaa tiedolla – mutta ei vain datalla ja faktoilla, vaan myös hiljaisella tiedolla, kokemuksella, intuitiolla ja viisaudella. Hän ymmärtää, että todellinen tiedolla johtaminen on tieteen ja taiteen saumatonta yhteen punoutumista.
