Minulla on ollut tänä vuonna monia vaikuttavia kohtaamisia muistisairaiden ihmisten kanssa. Tässä yhden henkilön kanssa käymäni koskettava keskustelu. Kirjasin hänen sanojaan runon muotoon ja mietin, miten voisin vastata.
”Sairaus on tuonut elämääni mustelmia.
Pimeys täyttää mieleni välillä kokonaan.
Mustaan aukkoon katoavat.
Ajatukset… ne häviävät tai eivät mene oikeaan järjestykseen.
Asiat jäävät jumiin mielessäni pyörii, pyörii, sama asia ympyrää.
Enkä pysty ajattelemaan itseäni ulos tästä.
Sanoja etsii mutta ne piilossa jossain takana mielen kielen. Ennen osasi. Nyt ei osaa.
Mutta liikkeessä oleminen auttaa. Jalat vievät, kun pää ei tiedä. Liikkeessä mieli puhdistuu hetken verran. Askeleet antavat rytmiä ajatuksille.
Olen edelleen jotakin, vaikka en tiedä mitä.”
Miten autat minua? Kerro minulle?
Kun pimeys täyttää mielesi
Istun viereesi hiljaa. En selitä pois pimeyttä, en sano että ”kaikki on hyvin”. Anna sen olla siinä, minä olen kanssasi.
Kun ajatukset pyörivät ympyrää
Kävelemme yhdessä. Ei tarvitse puhua. Askeleet katkaisevat kierteen. Jalat tietävät mihin mennä, vaikka pää ei tiedä.
Kun sanat piilossa
Kuuntelen äänesi sävyä, katson kasvojasi, ilmeitäsi ja kehosi liikehdintää. Sanat eivät ole ainoita. Ymmärrän sinua muutenkin. Odotan.
Kun et tiedä kuka olet
Kerron sinulle kuka olet minulle. Kerron, mitä näen sinussa. Sinä olet se, joka nauraa savolaisille murresanoille. Se, joka rauhoittuu musiikista. Se, jonka käsi lämmittää minun käsiäni.
Kun mustelmat sattuvat
Kohtelen sinua välittävästi. En pure kipeisiin kohtiin. Annan aikaa. Olen kärsivällinen.
Kun liike auttaa
Kävelen kanssasi pieniä matkoja. Autan ikkunan ääreen tai parvekkeelle. Teen kanssasi helppoja askareita. Kädet toimivat vaikka mieli hukassa.
Kun etsit itseäsi
Muistutan: olet edelleen arvokas. Et ole kadonnut. Näen sinut. Tunnen sinut. Olet tärkeä meille.
Aina
Olen läsnä. En pakene pimeyttäsi. En pelkää mustelmia. Kannan sinua silloin kun et jaksa itse. Uskon sinuun silloinkin, kun et itse usko.
Muistisairaus ei vie pois ihmisyyttä. Se haastaa meidät kohtaamaan toinen toisemme syvemmin.
Kirjoittaja Taina Semi, GeroArtist
