Blogitekstini pohjautuu osittain Mieleen tatuoitu minuus -kirjani vuoden 2015 artikkeliin, jossa tarkastelen kielen vaikutusta olemiseen. Kieli ohjaa käyttäytymistämme, heijastelee asenteitamme, uskomuksiamme ja käsityksiämme maailmasta. Se vaikuttaa uusien ideoiden omaksumiseen, toimintatapojen toteuttamiseen ja oppimiseen. Negatiivinen kielenkäyttö voi luoda mielikuvia hoitotyön stressaavuudesta ja aiheuttaa haluttomuutta hakeutua alalle.
Erityisen tärkeää on kiinnittää huomiota hoiva-alan kielenkäyttöön, joka voi sisältää leimaavia termejä. Näitä termejä tulisi välttää tietoisesti, sillä ne ovat perua vuosikymmenten takaisesta työkulttuurista. Leimaavia sanoja, kuten syötettävä, kuivitettava, vessatettava, kastelija, huutelija, täysin autettava, pestävä, vaeltaja, vaikea, kaikki ok, ei erikoista, tulisi korvata myönteisemmällä ja kuvailevammalla kielellä. Samoin tulisi päästä eroon henkilökunnan tehtäväkuvauksista asiakkaiden päivittäisessä kirjaamisessa. Eroon erityisesti sanonnasta: mitä ei ole kirjattu, sitä ei ole tehty. Henkilökohtainen hoito- ja palvelusuunnitelma ja sen aito juurruttaminen arkeen mahdollistaa asukkaan omannäköisen, ihmisyyttä tunnustavan elämäntavan. Se on enemmän kuin paperitehtävä; asioiden kirjaaminen on vain yksi osa prosessia. Lopullisella suunnitelmalla on merkitystä vain silloin, kun se kommunikoi suoraan henkilölle, jolle se on rakennettu.
Vastaus erityistukeen ja yksilöllisiin lähestymistapoihin löytyy aina yksilöstä. Ihmistä ei tulisi leimata, vaan tilanne ja käyttäytyminen tulisi kuvata tarkemmin. Ihmisestä kerätyt dokumentit jäävät elämään arkistoihin. Millaisen kuvan haluamme itsestämme välittyvän elämämme viimeisistä vuosista?
Kuvittelen itseni hoivakotiin ja omakuvaani kirjaamisen perusteella
Kastellut. Peti märkänä aamulla. Suuttuu vaipan vaihtamiseen. Levoton. Tekee koko ajan lähtöä ja pyytää saada soittaa tyttärelleen. Levoton, vaeltaa pitkin käytäviä. Penkoo kaikki kaapit. Kaapit pitää lukita.
Tytär soittaa hoivakotiin ja hänelle kerrotaan: ”äitinne on vaeltanut käytävillä ja tekee jatkuvasti kotiin lähtöä. Tytär sanoo: ” enhän minä mahda täältä käsin mitään, jos äiti tekee jatkuvasti kotiin lähtöä.”
Mitä jos?
Taina osaa kaivata tytärtään ja hänen puhelinsoittoa. Taina on täynnä energiaa iltapäivisin, erityisesti pimeään vuodenaikaan. Hän tykkää piirtelystä. Annetaan hänelle kynä ja lehtiö ennen kuin energinen toiminta käynnistyy tai muuta mukavampaa, ajatukset toisaalle suuntaavaa toimintaa. Tänä aamuna sattui yllätyksellinen ylivuoto, joka aiheuttaa hänelle mielipahaa. Hänellä on kyllä hyvä järjestelytaktiikka kaappien sisällön kanssa. Annetaan ainakin yhden kaapin olla auki, jonka kanssa Taina saa toteuttaa järjestelyjään. Hänelle ja tyttärelle tulee hyvä yhteinen toimintahetki kaappien järjestelyistä vierailujen aikana. Tätä tytär on myös toivonut.
Tytär soittaa hoivakotiin ja hänelle kerrotaan: ”Täällä äitinne pistelee menemään tuolla käytävällä kuin nuoret tytöt, vaikka ikää on jo yli 80. Hän onkin ikävöinyt sinua. Vien hänelle tämän puhelimen,niin saatte rauhassa jutella.”
Henkilökohtainen erityistuen tarve suunnitelmiin
Taustatietoja:
Taina on ainutlaatuinen yksilö, ja haluamme varmistaa, että hänen päivänsä sujuvat mahdollisimman mukavasti ja positiivisesti. Tainalle laaditaan hoito- ja palvelusuunnitelmaan tavoitteet ja keinot neljään erityistuen tarpeeseen arvostavalla kielellä. Mielenkiinnon kohteet: piirtely ja tavaroiden järjestely.
Yllätyksellinen virtsan ylivuoto aamuisin.
Tavoite: Vähentää suuttumusta ja mielipahaa yllätyksellisestä ylivuodosta aamuisin.
Keinot:
Yksilöllinen herätys wc-käynnille, joka antaa hänelle aikaa varautua päivän alkuun rauhallisesti. Rakkokoulutus; tutkitaan ja kirjataan yllätyksellisten ylivuotojen ajankohdat ja mahdolliset onnistumiset. Kerätään palautetta ja huomioidaan muutokset Tainan tarpeissa.
Positiivisen vahvistamisen käyttö ja kehuminen, kun päivä alkaa hyvin.
Iltapäivän energisyys ja kotiin lähtemisen tarve
Tavoite: lisätä Tainan tyytyväisyyttä ja mukavuudentunnetta.
Keinot: järjestetään mukavia iltapäiväaktiviteetteja, jotka kiinnostavat, sopivat hänen energiatasolleen ja tuovat iloa päivään. Mielekästä toimintaa on piirustelu. Varmistetaan, että piirustusvälineet ja lehtiö on tarjolla.
Avoin kommunikaatio päivänkulusta ja toiveista.
Tarjotaan mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon ja vaikuttaa päiväohjelmaan.
Pimeän vuodenajan aikana kirkasvalo hoitoa 15 min. aamuisin.
Kerätään palautetta ja huomioidaan muutokset Tainan tarpeissa.
Kaappien järjestelyinto
Tavoite: mahdollistetaan Tainan omaehtoinen osallistuminen kaappien järjestelyyn.
Keinot: pidetään ainakin yksi kaappi avoimena, jotta hän voi toteuttaa järjestelyinnostustaan. Keksitään ja ideoidaan yhdessä muita järjestelyaktiviteettejä.
Omahoitajan suhdeaika: Kirpputoriretket.
Tyttären kaipuu ja ikävöinti
Tavoite: helpottaa tyttären kaipuuta ja ikävöintiä sekä luoda yhteyksiä perheeseen.
Keinot: säännölliset puhelut tai videopuhelut tyttären kanssa.
Valokuvien ja muiden muistoesineiden tuominen Tainan ympäristöön.
Perheen osallistuminen yhteisötilaisuuksiin tai tapahtumiin osana hoitosuunnitelmaa.
Taina ja tytär järjestelevät yhdessä kaappeja vierailun yhteydessä.
Kirjailija, kokemusasiantuntija Christine Bryden on kirjoittanut kirjaansa Who will I be when I die (1997) ajatuksia herättävän toiveen.
” Olkaa kilttejä, älkää kutsuko meitä ”dementikoiksi”
– olemme ihmisiä, erillisiä sairaudestamme.
Meillä on vain aivosairaus. Jos minulla olisi syöpä, kutsuisitko minua syöpäläiseksi?”
