Filosofi Bruce Jennings (2009, 431) painottaa, että muiden luoma mielikuvitus on olennaisessa asemassa pelkän muistamisen sijaan, kun pyrimme ymmärtämään ja rakentamaan henkilökohtaista moraalista identiteettiämme suhteessa muistisairaaseen henkilöön.
Hänen näkemyksensä herätteli taas kerran pohtimaan mielikuvituksen hyödyntämistä muistisairaan ihmisen kohtaamisessa. Hoivatyön ammattilaisen kyky kuvitella ja ymmärtää toisen kokemuspiiriä vaikuttaa hänen omaan moraaliseen identiteettiinsä, vahvistaen empatiaa, herkkyyttä ja huolenpitoa toista kohtaan.
Rakentaessaan omaa moraalista identiteettiään ammattilainen voi kehittää kykyä arvostaa toisen ainutlaatuisuutta ja kunnioittaa hänen yksilöllisiä tarpeitaan. Mielikuvituksen avulla hän voi oppia näkemään toisen ihmisen kokonaisvaltaisemmin ja tunnistaa moraaliset velvollisuutensa luomaan tilaa turvalliselle ja kunnioittavalle kohtaamiselle.
Toisaalta, voisin myös tulkita mielikuvituksen käytön vaikutusta muistisairaan henkilön omaan identiteettiin. Ammattilaisen kyky käyttää mielikuvitusta auttaa muistisairasta säilyttämään omanarvontuntonsa ja tuntemaan itsensä merkitykselliseksi muistin heikkenemisestä riippumatta. Mielikuvitukselliset lähestymistavat voivat tukea muistisairaan henkilön identiteettiä korostamalla hänen yksilöllisiä vahvuuksiaan ja mieltymyksiään.
Ihmisen perusolemuksen ydin on kyky kuvitella elämää merkityksellisesti yhdessä muiden kanssa, siis elämää, joka on erilaista kuin omamme. Se, että pystymme luomaan mielikuvia ja ymmärtämään erilaisia elämäntapoja, laajentaa näkökulmaamme ja rikastuttaa kokemustamme. Tämä ei ole vain abstrakti ajatus; se heijastuu konkreettisesti siinä, miten kohtaamme toisia ihmisiä arjessa.
Kuvitellaan: ammattilainen oppii käyttämään omaa mielikuvitustaan arjen kohtaamisissa. Punaisena lankana toimii muistisairaan ihmisen elämäntarinasta kerätty tieto. Ville rakastaa tanssimista ja vanhaa tanssimusiikkia. Hän ei suostu lähtemään hoitamaan henkilökohtaista hygieniaa avustettuna. On huomattu, että hän häpeää alastomuutta, kun nuori naispuoleinen ammattilainen haluaa avustaa riisuutumisessa. Taitava avustaja laittaa soimaan Nuoruusmuistoja kappaleen ja pesuhetkeen mennään valssaamalla. Ville suostuu ottamaan avun vastaan. Tieto hänen elämäntarinastaan siirtyy mielikuvituksen avulla käytäntöön.
Kuvitellaan toinen tilanne, jossa muistisairas henkilö, Elina, vastustusta päivittäisen lääkkeen ottamista. Hänellä on negatiivinen kokemus aiemmista lääkkeiden ottotilanteista, ja hän kieltäytyy toistuvasti yhteistyöstä.
Ammattilainen käyttää mielikuvitusta tilanteen helpottamiseksi. Hänellä on tieto, että Elina oli aiemmin intohimoinen puutarhuri, ja puutarhassa työskentely on ollut mielekästä. Hän luo puutarhatunnelman Elinalle antamalla hänelle pienen kukkamaljakon, jossa on kauniita kukkia ja tuoksuva yrtti. Hän kertoo tarinoita kukkien ja yrttien hoitamisesta samalla, kun ne ovat kuin ”lääkkeitä” puutarhan terveysapteekista. Ammattilainen käyttää mielikuvitustaan luomalla pienen ”puutarhalääkkeiden” rituaalin, joka sisältää otettavan lääkkeen ja liittää sen positiiviseen kokemukseen, että jos lääke olisikin kuin taikajuoma, joka antaa voimaa puutarhanhoitoon. Mikä on myös totta, koska kyse on toimintakykyä ylläpitävästä Alzheimer-lääkkeestä.
Kun pystymme kuvittelemaan elämää toisten näkökulmasta, se avaa mahdollisuuden sosiaaliseen tunnustamiseen. Tämä tunnustaminen on kuin silta, joka yhdistää meidät muihin ja rakentaa yhteisöjä, joissa jokainen yksilö voi tuntea itsensä arvokkaaksi ja ymmärretyksi.
Jenningsin ajatus:
Jennings, B. (2009). Agency and moral relationship in dementia. Metaphilosophy 40, 431.
