Muutos on kuin meri – arvaamaton, oikukas, anteeksipyytelemätön ja hurja, mutta myös kaunis ja täynnä mahdollisuuksia. Joskus vain tarvitaan rohkeutta nostaa purjeet ja lähteä kohti uutta. Aivan kuten Muumipappa perheineen jätti tutun Muumilaakson taakseen ja suuntasi kohti tuntematonta majakkasaarta, samalla tavalla valmennusryhmäni aloitti maaliskuussa oman seikkailumatkansa – muutoksen laitoshoidosta kuntoutusyksiköksi.
”Meri on suuri olento, joka on toisinaan hyvällä tuulella ja toisinaan huonolla. Ja on aivan mahdotonta tietää miksi. Siitä näkee vain pinnan.” Tove Janssonin viisaat sanat kuvaavat osuvasti muutoksen luonnetta. Välillä purjehdimme myötätuulessa, toisinaan taas kohtaamme tyrskyjä. Juuri kun luulemme ymmärtävämme ”meren salaiset lait”, se yllättää meidät uudella tavalla.
Kuten Muumipappa, mekin olemme välillä yrittäneet hallita muutosta liikaa. Olemme laatineet suunnitelmia, kehittäneet uusia toimintatapoja ja yrittäneet ennakoida jokaista aaltoa. Mutta kuten Pappakin lopulta oivalsi: joskus tärkeintä ei ole hallinta vaan hyväksyminen.
Majakkasaarellamme jokainen työntekijä on joutunut etsimään uutta rooliaan:
- Joku on kuin Muumipappa, innokas ottamaan vastuuta uusista haasteista
- Toinen muistuttaa Muumimammaa, joka luo kodikkuutta keskelle muutosta
- Kolmas on kuin Muumipeikko, joka tekee rohkeasti itsenäisiä ratkaisuja
- Neljäs taas kuin Pikku Myy, joka sanoo suoraan mitä ajattelee
”Täällä kaikki oli mahdollista. Täällä asiat voisi aloittaa alusta.” Tämä Muumipapan oivallus kannattelee. Kuntoutusyksikkö ei ole vain uusi nimi – se on mahdollisuus nähdä työtavat, asenteet, asiakkaamme ja toisemme uusin silmin.
Olemme oppineet:
- Ettei kaikkea tarvitse osata heti
- Että muutos tarvitsee aikaa, kuin meri vuorovettään
- Että välillä on hyvä pysähtyä ja asettautua ”tunnustelemaan aamua”, kuten Muumimamma
- Että yhdessä olemme enemmän, vaikka jokainen kulkisikin omaa polkuaan
”Vaihtelu on välttämätöntä. Muuten sitä tottuu liikaa toisiinsa ja kaikki on samanlaista”, kuten Muumimamma viisaasti totesi. Muutos ei ole ollut helppo. Ja kuten tarinassa, jokaisella on ollut omat ”mörkönsä” – pelot, hämmennykset ja epävarmuudet. Mutta kun olemme uskaltaneet kohdata ne, ne eivät enää olekaan niin pelottavia. Toisinaan ne ovat jopa muuttuneet voimavaroiksi.
”Isä pyyhkäisi pois kaikki mietteensä, hän vain eli täydesti, hännänhuipusta korviin saakka.” Ehkä tässä on yksi muutoksen tärkeimmistä opetuksista: uskallus heittäytyä, elää tässä hetkessä, kohdata jokainen asiakas ja tilanne sellaisena kuin se tulee, ja luottaa siihen, että yhdessä selviämme myös seuraavasta aallosta.
Majakan valo syttyy päivä päivältä kirkkaammin. Jokainen tuo siihen oman liekkinsä, ja tiimiperhe valaisee tietä kohti parempaa huomista – kohti unelmien kuntoutusyksikköä.
Muumipappa ja meri -kirja päättyy ratkaisukeskeisesti: ”Majakka on sytytetty.” Niin meidänkin valomme – muutoksen majakka, joka näyttää tietä sekä meille että asiakkaillemme.
Lähde: Jansson Tove: Muumipappa ja meri. Suomentanut Laila Järvinen. (1991). WSOY
