Elli, eläkkeellä oleva tarjoilija asuu hoivakodissa. Ruokailuhetkistä on alkanut muodostua haaste, sillä Elli ei malta istua pöydässä oman lautasen edessä. Kesken ruokailun hän alkaa keräilemään asukastovereiden lautasia pois heidän edestään. Tästä aiheutuu suukopua ja riitaa. Tämä toistuu useampana päivänä ja Elli siirretään syömään omaan huoneeseen ja hän menettää ruokailuhetkeen liittyvän sosiaalisuuden.
Joku henkilökunnasta oivaltaa, että Elli on työskennellyt tarjoilijana. Tiimi päättää kokeilla, josko Ellin käyttäytyminen liittyisi hänen ammattiinsa. Hänelle hommataan keräilykärryt ja esiliina. Hänelle annetaan mahdollisuus keräillä astiat pois ruokailun päättyessä. Ruokailutilanne rauhoittuu.
Joulujuhlassa talon esihenkilö palkitsee Ellin uudella essulla ja diplomilla yhteisön parhaana työntekijänä.
Kun menneisyys kohtaa nykyhetken
Ellin tarina on koskettava esimerkki siitä, miten syvällinen ymmärrys ihmisen elämänhistoriasta voi muuttaa haasteellisen tilanteen merkitykselliseksi voimavaraksi. Henkilökunnan oivallus Ellin ammattitaustasta avasi oven ratkaisulle, joka kunnioitti hänen identiteettiään ja toi hänen elämäänsä takaisin tuttua struktuuria.
Merkittävää tarinassa on se, miten käyttäytymisen takaa löydettiin todellinen merkitys – Ellin tarve toteuttaa itseään ja olla hyödyksi. Sen sijaan että hänen toimintansa olisi leimattu häiriökäyttäytymiseksi, henkilökunta näki siinä mahdollisuuden. Konkreettiset työvälineet, kuten keräilykärry ja esiliina, toimivat ammatillisuuden symboleina ja toivat Ellille takaisin osan hänen identiteetistään.
Erityisen hienoa tarinassa on yhteisöllisyyden vahvistuminen. Elli sai merkityksellisen roolin yhteisössä, ja hänen työpanostaan arvostettiin aidosti. Johtajan antama julkinen tunnustus kunniakirjan muodossa osoitti koko työyhteisön sitoutumisen Ellin tukemiseen. Tämä ratkaisu hyödytti kaikkia – Elli sai mielekästä tekemistä, muut asukkaat saivat syödä rauhassa, ja henkilökunta sai arvokasta apua.
Ellin tarina muistuttaa meitä siitä, että muistisairauden takana on aina ihminen omine tarinoineen ja tarpeineen. Kun nämä tarpeet tunnistetaan ja niihin vastataan luovasti ja arvostavasti, voidaan rakentaa siltoja menneisyyden ja nykyhetken välille. Tällainen lähestymistapa ei ainoastaan paranna yksittäisen asukkaan elämänlaatua, vaan rikastuttaa koko yhteisöä luoden uusia, arvokkaita rooleja ja vahvistaen kaikkien osallisuuden tunnetta.
Ellin tarinan merkitys pähkinänkuoressa:
- Nähtiin ihminen haasteelliseksi koetun käyttäytymisen takana
- Elli ei ollut ”hankala asukas”
- Hän oli entinen tarjoilija, jolla oli tarve tehdä tuttua työtä
- Ratkaisu kunnioitti Ellin identiteettiä
- Ei yritetty kieltää tai estää
- Annettiin arvokas työrooli
- Koko työyhteisö sitoutui
- Luotiin yhteiset pelisäännöt
- Esihenkilö mukana arvostuksen osoittamisessa
- Lopputulos oli kaikkien kannalta positiivinen
- Elli sai mielekästä tekemistä
- Muut asukkaat saivat syödä rauhassa
- Henkilökunta sai apua
- Yhteisöön syntyi uusi arvokas rooli
