Ihmisellä on oma tarinansa. Meillä kaikilla on sydämeemme painuneita muistoja. Jokaisella on omat mielipiteensä, pelkonsa, rakkautensa, ajatuksensa, mieltymyksensä ja haaveensa. Jokainen meistä joutuu kohtaamaan surua ja tuskaa – toiset enemmän kuin toiset. Meillä jokaisella on oma käsityksemme kauneudesta ja aavistuksemme siitä tuntemattomasta, joka meitä ympäröi.
Haluamme kertoa vitsejä, rukoilla ja ilmaista toiveitamme. Olemme kokeneet rakkauden huuman ja sen menetyksen tuskan. Olemme tunteneet vihaa vanhempiamme kohtaan, mutta myös syvää rakkautta heitä kohtaan. Olemme nähneet unelmiemme murenevan ja selviytyneet mahdottomiltakin tuntuvista haasteista. Olemme sairastaneet ja toipuneet. Olemme hyvästelleet rakkaitamme ja toivottaneet vauvoja tervetulleiksi tähän maailmaan. Vaikka jaamme nämä yhteiset tunnekokemukset, jokaisen tarina on silti ainutkertainen.
Kun joku ei osaa lukea tai kirjoittaa, tai kun sairaus tai vamma estää kirjoittamisen, voimme toimia hänen äänenään ja kirjurinaan. Sydäntäni lähellä on erityisesti se, että saan auttaa näitä ihmisiä kertomaan tarinansa. Muistisairaus ei vie ihmisen kykyä ilmaista itseään syvällisesti – se vain muuttaa ilmaisun muotoa. Ja joskus juuri tuo muuttunut ilmaisu tuo esiin jotain erityisen luovaa.
Tapaamisissa työskentelemme monin eri tavoin: keskustelemme, maalaamme ja kirjoitamme esimerkiksi väreistä sekä niiden herättämistä tunteista. Sisältä ulos kokemuksista syntyy usein koskettavia tarinoita. On ollut ilo huomata, miten innostuneesti muistisairaat ihmiset heittäytyvät mukaan, kun he ymmärtävät mistä taidetuokioissa on kyse.
Tässä yhteisessä runossa kiteytyy kaikki olennainen – hetkeen tarttuminen, muistot, huumori, kaipaus ja vapaa ilmaisu. Jokainen säe on ainutlaatuinen kuin tekijänsä, ja yhdessä ne muodostavat koskettavan ja yllätyksellisen kuvan inhimillisestä kokemuksesta.
”Vieppä sävel muisto vihreälle niitylle.
Elämä on hauras.
Huulipuna lähti valumaan
ja mieheni kravatti on mennyt ruttuiseksi.
Jäätelökesä.
Sitä minun mieleni tekevi.
Olen ameba.
Tuolla sinisiä simpukoita.”
