Löysin muistikirjastani lainauksen amerikkalaiselta filosofilta ja psykologilta James Williamilta (1842-1910). Hän kirjoitti uraa uurtavan teoksen ”The Principles of Psychology” (1890), josta lainaus on peräisin. Teksti näkymättömäksi tekemisen julmuudesta heijastaa hänen syvällistä ymmärrystään ihmisen sosiaalisesta perusluonteesta ja huomioiduksi tulemisen tarpeesta. James korosti, että ihmisen minuus ja identiteetti rakentuvat vahvasti sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja toisten ihmisten antaman tunnustuksen kautta.
Jamesin ajatukset ovat edelleen ajankohtaisia, kun pohdimme esimerkiksi sosiaalista syrjäytymistä, yksinäisyyttä ja ihmisen perustavanlaatuista tarvetta tulla nähdyksi ja kuulluksi.
”Sen julmempaa rangaistusta ei voida keksiä kuin että ihminen sijoitetaan yhteisöön, jonka yksikään jäsen ei kiinnitä häneen mitään huomiota, jos sellainen olisi mahdollistakaan. Jos kukaan ei käänny katsomaan saapuessamme, vastaa kysymyksiimme tai piittaa tekemisistämme, jos jokainen kohtaamamme ihminen kohtelee meitä kuin kuollutta, kuin emme olisi olemassakaan, meissä heräisi eräänlainen raivo ja voimaton epätoivo, ja tässä tilanteessa julminkin fyysinen kidutus olisi helpotus, koska se saisi meidät tuntemaan, ettemme tilanteen surkeudesta huolimatta ole vajonneet sellaiseen syvyyteen, ettemme ansaitse kenenkään huomioita.”
Hoivakodissa tämä näkymättömäksi tekeminen on erityisen julmaa, sillä iäkkäät asukkaat ovat jo menettäneet suuren osan aiemmista sosiaalisista yhteyksistään. Jos ohitamme vanhuksen tervehdyksen, jätämme vastaamatta kysymyksiin tai kohtaamme vain hoidettavia kehoja, syntyy syvä inhimillisen arvon kieltäminen. Lopulta ihmisen sisin minuus näivettyy huomiotta jäämisen seurauksena. Vanhus muuttuu näkymättömäksi omassa kodissaan, paikassa, jonka pitäisi olla hänen turvallinen elinympäristönsä.
Jo muinaiset filosofit, kuten Aristoteles, ymmärsivät ystävyyden merkityksen ihmisen hyvälle elämälle. Tämä korostuu erityisesti hoivakodeissa, missä yksinäisyys voi varjostaa arkea. Hoivakotiympäristössä voimme nähdä kaikki Aristoteleen kuvaamat ystävyyden muodot, mutta hieman eri tavoin kuin perinteisissä ihmissuhteissa.
Hyötyyn perustuva ystävyys näyttäytyy hoivakodissa esimerkiksi siinä, miten asukkaat auttavat toisiaan arjen pienissä asioissa. Joku, joka näkee ja kykenee lukemaan paremmin, voi lukea lehteä ääneen asukastoverilleen Toinen taas voi toimia juttuseurana henkilölle, jolla ei ole ketään läheistä. Ystävä voi löytyä vaikka toisessa kerroksessa asuvassa asukkaasta. Nämä pienet avunannot luovat merkityksellisiä siteitä asukkaiden välille.
Nautintoon perustuva ystävyys syntyy hoivakodissa yhteisistä hetkistä – juhlista, musiikkituokioista, leipomisesta, aamukahvihetkistä, pihatalkoista, kaikenlaisesta aisti-ilottelusta. Vaikka muisti voi päivä päivältä heikentyä, jaetut ilonhetket kantavat pitkälle. Yhdessä nauraminen ja arjen pienet riemut rakentavat siltoja ihmisten välille, vaikka sanoja ei aina löytyisikään.
Syvintä ystävyyden muotoa, hyveystävyyttä, voi syntyä hoivakodissakin, kun kaksi ihmistä löytää toisistaan sielunkumppanin. He voivat jakaa elämänkokemuksiaan, muistojaan ja ajatuksiaan elämän suurista kysymyksistä. Tällainen ystävyys voi antaa voimaa jaksaa vaikeinakin hetkinä ja tuoda elämään merkityksellisyyttä.
Hoivakodin henkilökunnan tehtävä on tukea näiden erilaisten ystävyyssuhteiden syntymistä. Yhteisten tilojen järjestely, aktiivinen huomioiminen, pienten sysäysten antaminen, asukkaiden yhteen saattaminen ja mielekkään tekemisen järjestäminen luovat mahdollisuuksia kohtaamisille. Erityisen tärkeää on tunnistaa ne asukkaat, jotka kaipaavat apua sosiaalisten suhteiden luomisessa, ja hellävaraisesti rohkaista heitä mukaan yhteisöön. Tästä toiminnasta kehittyy ajan kuluessa kulttuuri, jossa kaikki yhteisön jäsenet tulevat näkyväksi.
Ystävyys ei katso ikää, ja jokaisella meistä on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi. Hoivakodissa ystävyys voi olla se valo, joka tekee arjesta elämisen arvoista ja muistuttaa, että olemme kaikki arvokkaita juuri sellaisina kuin olemme.
Lukemattomat laulut kertovat siitä, kuinka käännymme ystäviemme puoleen saadaksemme tukea ja lohtua. Halusin tähän loppuun laittaa omat lempikappaleeni ystävyydestä. Listan laulut kertovat ystävyyden eri puolista: tuesta vaikeina aikoina, yhteisistä ilon hetkistä ja siitä, miten ystävät kantavat meitä läpi elämän.
Musiikkilista ystävyydestä
- James Taylor: You’ve Got a Friend
- Beatles: In My Life ja With a Little Help From My Friends
- Amy Grant: I Will Be Your Friend
- Dionne Warwick and friends: That’s What Friends Are for,
- Linda Ronstedt:Goodbye My Friend
- Kenny Logan: Whenver I Call you Friend
- Ray Charles: Friendship
- Bill Withers: Lean on Me
- Rolling Stones: Waiting On a Friend
- The Hollies: He Ain’t Heavy He’s My Brother
- Natalie Merchant: Kind and Generous
- David Bowie: Let’s Dance
- Van Morrison: Have I Told You Lately
- Bruno Mars: Count on Me
- Otis Redding: Stand by me
- Bette Mitdler: Wind Beneath My Wings
- Simon & Garfunkel: Bridge Over Troubled Water
- Andrew Gold: Thank You for Being a Friend
- Veikko Lavi: Ystävän laulu
- Vesa-Matti Loiri: Ystäväni
- Katri-Helena: Ystävä
- Atomirotta: Älä huoli tyttö
- Eppu Normaali: Näin kulutan aikaa
- Heikki Salo: Riekot
- Karjalainen: Koska taas nähdä sut saan
- Hector: Mandoliinimies
- Virve Rosti: Ystävälle
- Samuli Edelmann: Aika
- Scandinavian Music Group: Ikuinen ystävä
- Souvarit: Ystävälle
- Berit: Ystäväni, muistathan
- Junnu Vainio: Kotkanpoikii ilman siipii
- Merja Rantamäki: Parhaalle ystävälle
- Edu Kettunen: Taivaanrantapaikka
Lähteet:
Aristoteles: Nikomakhosen etiikka, suomentanut Simo Knuuttila, Gaudeamus, Helsinki, 2005
Aristoteles: Retoriikka, suomentaneet Paavo Hohti ja Päivi Myllykoski, Gaudeamus,1997