Kauan sitten, kun maailma oli vielä nuori ja kaikki oli hieman erilaista, eli pienessä kylässä muutamia lahjakkaita muurareita. Nämä muurarit olivat taitavia käsityöläisiä, jotka loivat kauniita tiilitaloja, julkisivuja, uuneja ja takkoja, joita kyläläiset arvostivat suuresti.
Eräänä päivänä muurarit huomasivat, että heidän taitonsa olivat alkaneet kadota. Nuoremmat sukupolvet eivät olleet enää kiinnostuneita oppimaan tätä perinteistä taitoa, ja vanhemmat muurarit alkoivat huolestua, että muuraamisen taito voisi pian hävitä kokonaan.
Yksi vanhemmista muurareista, vanha ja viisas mies nimeltä Jari, päätti tehdä jotain estääkseen tämän katastrofin. Hän kutsui kylän kaikki lapset kokoon ja alkoi kertoa heille satuja muurarin taidosta. Hän kertoi tarinoita kauniista taloista, upeista uuneista ja mahtavista takoista, joita muurarit olivat rakentaneet menneinä aikoina.
Lapset kuuntelivat innokkaasti ja alkoivat ymmärtää, kuinka tärkeä kättentaito muuraaminen oli ollut. He alkoivat osoittaa kiinnostusta tätä taidokkuutta kohtaan ja pyysivät vanhempia muurareita opettamaan heitä. Vanhemmat muurarit ilostuivat ja alkoivat opettaa lapsia, jotka oppivat nopeasti.
Pian kylässä oli joukko nuoria ja innokkaita muurareita, jotka jatkoivat vanhojen perinteiden säilyttämistä ja kehittämistä. Muuraamisen taito ei enää ollut katoava kansanperinne, vaan se säilyi elossa ja kukoisti uusien sukupolvien käsissä.
Ja niin, tarina kertoo meille, kuinka vanha ja viisas Jari pelasti muuraamisen taidon unohdukselta ja kuinka lapset ymmärsivät perinteen tärkeyden ja jatkoivat sitä ylpeinä. Tämä muistutti ihmisiä siitä, että perinteiden säilyttäminen ja kunnioittaminen on tärkeää, jotta menneisyys ja kulttuurimme säilyvät elossa.
