”Vapaus voidaan ottaa sinulta pois. Mutta vapautta ei voi antaa sinulle.”- Georges Braque
Sanat löytyvät, kun niitä ei tarvitse etsiä
Ruskea kartonki, sakset, liima, pino vanhoja aikakauslehtiä. Yksinkertaiset välineet, mutta niiden äärellä tapahtuu jotain merkityksellistä. Muistisairaiden taideryhmässä vanhat lehdet muuttuvat runoiksi, aforismeiksi ja visuaalisiksi viesteiksi.
”Joutomaiden matkamies”, lukee yhdessä työssä. ”Kyllä taas hävetti!” toteaa toinen rivi. Vieressä istuu mustan linnun kuva, tarkkaillen maailmaa viisain silmin. Nämä eivät ole satunnaisia sanoja paperilla – ne ovat valintoja, lausumia, heijastuksia sisäisestä maailmasta.
Kun tavallinen keskustelu käy vaikeaksi, kun muistot haalistuvat ja sanat katoavat, lehdistä leikatut valmiit sanat tarjoavat mahdollisuuden ilmaista sitä, mikä on ehkä aina ollut sisällä.
Vapaus löytää, ei etsiä
Muistisairaus vie monella tavalla vapautta: vapautta muistaa, vapautta tuottaa puhetta, vapautta toimia itsenäisesti. Se vie vapauden löytää oikeita sanoja oikeaan aikaan. Mutta kollaasirunoudessa ei ole vääriä sanoja eikä vääriä yhdistelmiä.
Emme voi antaa heille takaisin muistia tai kielellisiä kykyjä. Mutta voimme tarjota tilanteen, jossa niitä ei tarvitse etsiä. Sanat ovat jo valmiina lehdissä, kuvat odottavat löytäjäänsä.
Tässä toteutuu syvällinen totuus: ”Vapaus voidaan ottaa sinulta pois. Mutta vapautta ei voi antaa sinulle.” Voimme luoda tilan, jossa sisäinen vapaus pääsee esiin.
Joutomaiden matkamies puhuu
Kuka on tuo Joutomaiden matkamies? Onko se metafora muistisairaasta ihmisestä, joka vaeltaa oman mielensä joutomaille, paikkoihin, joita muut eivät näe? Vai onko se muisto jostakin, kenties vanhasta elokuvasta tai kirjasta?
Emme voi tietää varmasti. Mutta voimme nähdä, että sanojen valinta ja asettelu paljastavat vielä toimivan mielen, joka kykenee metaforiseen ajatteluun, ehkä jopa itseironiseen huumoriin. ”Kyllä taas hävetti!” kertoo kyvystä reflektoida kokemuksia, kyvystä tunnistaa tunteita.
Tämä pieni kollaasi on kuin ikkuna maailmaan, joka on edelleen olemassa diagnoosin takana.
Kierrätysrunoutta – vanhoista sanoista uutta merkitystä
Kierrätysrunous on osuva termi tälle taidemuodolle. Se kuvaa, kuinka vanhat, jo käytetyt sanat saavat uuden elämän, uuden merkityksen. Samoin muistisairas ihminen voi löytää uuden tavan ilmaista itseään, vaikka vanhat keinot olisivatkin kadonneet.
Luovuus ei katoa muistisairauden myötä. Taide ohittaa kognitiiviset rajoitukset. Luovuus muuttaa muotoaan, mutta se on jotain niin syvällä ihmisessä, ettei sairaus pysty sitä kokonaan viemään.
Kollaasitöissä näkyy usein yllättävää merkityksellisyyttä. Sanavalinnat voivat olla tarkkanäköisiä, koskettavia, joskus jopa paljastavia. Toisinaan ne heijastelevat tunteita, joita on vaikea pukea sanoiksi tavanomaisessa keskustelussa.
Lintu vapaudensymbolina
Ei liene sattumaa, että kollaasin nurkassa istuu ylväs, tumma lintu. Linnut ovat kautta aikojen symboloineet vapautta – kykyä nousta maan pinnalta, nähdä maailma ylhäältä käsin, liikkua rajoituksista välittämättä.
Taiteessa tuo lintu pääsee hetkeksi lentoon. Sisäinen vapaus, luovuus ja itseilmaisu eivät katoa, vaikka muistipaikat saattavat haalistua. Ne löytävät vain uusia reittejä.
Yhteiset hetket, jaettu luovuus
Taideryhmässä ei ole kyse vain yksittäisistä teoksista vaan yhteisestä kokemuksesta. Muistisairas ihminen ei ole ryhmässä hoidettava vaan taiteilija, runoilija, luova yksilö. Tämä muuttaa dynamiikkaa, tasapainottaa valta-asetelmia.
Kun leikkaamme ja valitsemme sanoja lehdistä yhdessä, nauramme hassuille otsikoille ja ihastelemme kauniita kuvia, syntyy hetkiä, joissa sairaus ei ole läsnä. Näissä hetkissä ei ole meitä ja heitä. On vain ihmisiä luomassa jotain yhdessä. Juuri tässä jaetun luovuuden tilassa vapaus ei ole jotain, mikä annetaan tai otetaan pois. Se on jotain, mikä löydetään yhdessä.
Taide tallentaa sen, mikä on katoamassa
Jokainen kollaasi, runo tai maalaus on myös dokumentti – todiste ihmisestä, joka on vielä läsnä, vaikka kognitiiviset kyvyt ovat alenemassa. Nämä teokset tallentavat hetkiä, ajatuksia, tunteita, jotka muuten voisivat jäädä piiloon sairauden taakse.
Näissä kollaaseissa kuuluu jokaisen osallistujan ääni, persoona. Leikatut sanat kertovat enemmän kuin mihin ihminen välttämättä enää puheessaan kykenee.
Kohtaamisen vapaus
Tämä rankalaisen taidemaalarin ja kuvanveistäjän Georges Braquen ajatus: ”Vapaus voidaan ottaa sinulta pois. Mutta vapautta ei voi antaa sinulle.” sopii erinomaisesti kuvaamaan taiteen ja muistisairauden suhdetta. Sairaus vie monia vapauksia, mutta taide voi paljastaa sen vapauden, joka on edelleen olemassa ihmisen sisimmässä – vapauden, jota ei voida antaa ulkoapäin, mutta joka voidaan löytää uudelleen luovissa hetkissä.
”Joutomaiden matkamies” jatkaa matkaansa, ehkä hämmentyneenä, ehkä häveten, mutta edelleen kykenevänä näkemään maailman omalla tavallaan, ilmaisemaan omaa kokemustaan.
Ja me, jotka kohtaamme hänet – hoitajina, läheisinä, kanssaihmisinä – voimme oppia näkemään tuon sisäisen vapauden, joka loistaa taiteen kautta. Voimme oppia arvostamaan runoja, jotka on koottu leikatuista sanoista, kuvia, jotka kertovat tarinoita silloinkin, kun ääni on hiljenemässä.
Se ei ole vain taidetta. Se on kohtaamista vapauden alueella, jonne sairaus ei ylety.
