Maailma, jossa elämme, on jatkuvassa muutoksessa, ja tämä pätee erityisesti hoitoalaan. Ihmislähtöinen hoiva ja kulttuuri eivät ole vain trendikkäitä sanoja, vaan ne ovat keskeisiä elementtejä, jotka muokkaavat sekä yksilöiden että yhteisöjen hyvinvointia. Terveys ja hyvinvointi ovat paljon muutakin kuin pelkästään fyysisten tarpeiden tyydyttämistä. Tässä blogissa tarkastelen, kuinka ihmislähtöinen hoiva ja siihen liittyvä kulttuuri eivät ainoastaan paranna hoidon laatua, vaan myös edistävät jokaisen yksilön kokonaisvaltaista hyvinvointia. Pohdin miten ihmislähtöinen hoiva ja kulttuuri vaikuttavat toisiinsa, ja miten yhteisön tasolla tapahtuva muutos voi alkaa yksittäisistä kohtaamisista ja laajentua koko organisaation kattavaksi toimintatavaksi. Pohdin, mikä rooli kullakin on ja miten ne yhdessä muodostavat perustan kestävälle hyvinvoinnille.
Ihmislähtöinen hoiva
Ihmislähtöinen hoiva on hoitotyön lähestymistapa, joka asettaa yksilön tarpeet, toiveet ja kokemukset hoitoprosessin keskiöön. Se tunnustaa jokaisen henkilön ainutlaatuisuuden, arvostaa hänen menneisyyttään ja henkilökohtaisia arvojaan sekä motivoi aktiiviseen osallisuuteen. Ihmislähtöisessä ympäristössä on henkilökunnan tehtävänä varmistaa, että jokainen yksilö otetaan mukaan sosiaaliseen elämään, eikä jätetä tätä sattuman varaan. Tämä tarkoittaa, että henkilökunnan on löydettävä keinoja maksimoida osallistumismahdollisuudet, jotta jokainen yksilö kokee itsensä eläväksi ja kuuluvaksi yhteisössään. Tässä lähestymistavassa korostuu kokonaisvaltainen näkemys ihmisestä, joka ulottuu fyysisistä tarpeista psykologisiin, henkisiin ja sosiaalisiin tarpeisiin, mikä on erityisen tärkeää haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille, kuten muistisairaille henkilöille.
Vapauden ja valinnanmahdollisuuksien tarjoaminen yksilöille on keskeinen osa ihmislähtöistä hoivaa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kun muistisairaat henkilöt voivat jatkaa aiemmin nauttimiaan harrastuksiaan ja osallistua itselleen merkityksellisiin aktiviteetteihin heidän unirytminsä parani ja verbaalinen levottomuus ja ahdistus vähenivät. Tämä vaikuttaa positiivisesti myös henkilökunnan työtaakkaan, kun he voivat keskittyä yksilölliseen tukeen sen sijaan, että yrittävät yhdenmukaistaa kaikki hoitotoimet.
Hoivassa ihmislähtöisyys ilmenee siten, että hoitotoimenpiteet suunnitellaan ja toteutetaan tavalla, joka on mukautettu yksilön elämäntarinan avaintarinoihin, mieltymyksiin ja kykyihin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että yksilö saa vaikuttaa omiin päätöksiin, jotka koskevat hänen hoitoaan ja päivittäistä elämäänsä, aktiviteetteja ja muita henkilökohtaisia asetuksia. Ihmislähtöisen hoivan tulisi olla avoimesti neuvoteltua ja sovittua, ja hoitosuunnitelman laatimisessa henkilökunnan ja/tai perheenjäsenten tulee työskennellä tiiviissä yhteistyössä muistisairaan ihmisen kanssa.
Ihmislähtöinen kulttuuri: laajempi konteksti
Ihmislähtöinen kulttuuri viittaa laajempaan organisatoriseen ja yhteiskunnalliseen ilmapiiriin, jossa ihmislähtöisen hoivan arvot ja periaatteet ovat juurtuneet syvälle toimintatapoihin. Tämä kulttuuri edistää kunnioitusta, arvostusta ja empatiaa jokaista yksilöä kohtaan, ei pelkästään hoitosuhteessa, vaan myös laajemmin yhteisössä ja työpaikoilla.
Ihmislähtöisten organisaatioiden ja yhteisöjen tavoitteena on kehittää ympäristöjä, jotka tukevat yksilön tarpeita, toiveita, toimijuutta ja edistävät osallisuutta ja rohkaisevat henkilökohtaiseen kasvuun. Tämä tarkoittaa, että päätöksenteko, menetelmät ja käytännöt ovat läpinäkyviä, ja ne suunnitellaan siten, että ne tukevat jokaisen yksilön hyvinvointia ja arvokkuutta.
Kysymys siitä, kumpaa pitäisi kehittää ensin, ihmislähtöistä hoivaa vai ihmislähtöistä kulttuuria, on tärkeä ja se vaatii monitasoista tarkastelua. Usein nämä kaksi kehittyvät rinnakkain ja ovat vuorovaikutuksessa keskenään, mutta on hyödyllistä pohtia, miten aloittaminen toisesta päästä voi vaikuttaa kokonaisuuteen.
Ihmislähtöisen hoivan kehittäminen ensin
Kun ihmislähtöinen hoiva otetaan ensisijaiseksi kehityskohteeksi, se voi tarjota välittömiä parannuksia hoiva ympäristöissä asuvien henkilöiden elämänlaatuun. Kehittämällä hoitokäytäntöjä, jotka tunnustavat jokaisen henkilön ainutlaatuisuuden arvostamalla hänen nykyisyyttään (unohtamatta menneisyyttään) ja keskittymällä yksilön tarpeisiin voidaan luoda pohjaa laajemmalle kulttuurin muutokselle. Henkilökunnan koulutuksen ja käytännön uudistamisen kautta voidaan saada aikaan muutos, joka heijastuu vähitellen koko organisaation toimintatapoihin.
Ihmislähtöisen kulttuurin kehittäminen ensin
Toisaalta, kun keskitytään ensin ihmislähtöisen kulttuurin rakentamiseen, luodaan vahva perusta ja arvopohja, joka ohjaa kaikkia organisaation toimintoja ja päätöksentekoa. Tällainen lähestymistapa vaatii laajaa sitoutumista koko organisaation tasolla ja voi olla tehokas keino varmistaa, että ihmislähtöiset periaatteet ulottuvat jokaiseen osa-alueeseen, mukaan lukien hoivakäytännöt. Tämä saattaa olla hitaampi prosessi, mutta sen vaikutukset ovat usein pysyvämpiä ja kattavampia.
Kumpi tulisi ensin?
Usein käytännöllisin lähestymistapa on integroida molemmat näkökulmat samanaikaisesti. Ihmislähtöisen hoivan kehittäminen voi toimia katalysaattorina kulttuurin muutokselle, kun taas vahva, ihmislähtöistä arvomaailmaa tukeva kulttuuri tarjoaa kestävän perustan ihmislähtöisen hoivan käytännön toteutukselle. Tärkeää on tunnistaa, että muutos vaatii aikaa ja jatkuvaa sitoutumista kaikilta organisaation tasoilta. Kehittämistyössä tarvitaan varhaisia innostujia ja vahvaa tukea lähiesihenkilöltä.
Ihmislähtöinen hoiva ja kulttuuri eivät ainoastaan paranna autettavien yksilöiden hyvinvointia, vaan sillä on myös positiivinen vaikutus henkilökuntaan. Kun henkilökunta ei koe olevansa jatkuvasti kiireinen ja stressaantunut, työtyytyväisyys kasvaa ja työn laatu paranee. Tämä puolestaan vahvistaa henkilökunnan kykyä toimia tehokkaammin ja tarjota parempaa hoitoa. Tämä on todettu kansainvälisissä tutkimuksissa.
Ihanteellisinta olisi edetä rinnakkain kehittäen sekä ihmislähtöisiä hoivakäytäntöjä että niitä tukevaa kulttuuria, jolloin molemmat vahvistavat toisiaan ja luovat pohjan syvälle ja kestävälle muutokselle. Itse toteutan valmennustyöpajoissani rinnakkain näitä molempia. Ja kulttuuriin tullaan töihin!