Lewis Carrollin kirja Liisan seikkailut ihmemaassa on teos, jonka kautta olen löytänyt monia arvokkaita vertauskuvia ja oivalluksia luovuuteen, ihmisen kohtaamiseen ja elämän ihmettelyyn.
”Kaalimato ja Liisa katselivat hetken aikaa toisiaan sanaa sanomatta. Vihdoin Kaalimato otti piipun suustaan ja sanoi Liisalle ääntään venytellen; -Kuka sinä olet? Tämä ei ollut mikään rohkaiseva keskustelun alku. Liisa vastasi arasti: – Minä- minä en tiedä juuri nyt -tai kyllä tiedän kuka olin tänä aamuna, kun nousin ylös. mutta minä luulen, että sen jälkeen olen monta kertaa vaihtunut.” (suom. Kirsi Kunnas s.47)
Kaalimadon ja Liisan välinen keskustelu piirtää kuvan siitä, kuinka muistisairas ihminen saattaa kohdata samankaltaisia haasteita oman identiteettinsä kanssa. Liisan vastaus Kaalimadolle, jossa hän pohtii oman minäkuvansa muuttumista päivän aikana, heijastaa ihmisen kokemaa hämmennystä olemassaolostaan. Muistisairaus voi hämärtää ihmisen käsitystä itsestään, mikä tekee tunnistettavuudesta ja itsetunnon ylläpitämisestä monimutkaisempaa. Tämän oivaltaminen on keskeistä, sillä se vaatii kärsivällisyyttä ja empatiaa kommunikoidessa muistisairaan ihmisen kanssa. On tärkeää tunnustaa tämä haaste ja kohdata hänet yksilönä, joka tarvitsee aikaa ja tukea muistuttaakseen itseään siitä: kuka olen? Tämä edellyttää kärsivällisyyttä ja ymmärrystä hänen kokemukselleen.
Kaalimadon ensimmäiset sanat eivät olleet rohkaisevia, mikä korostaa sitä, miten tärkeää on aloittaa keskustelut myötätuntoisesti ja kannustavasti. On hyvä käyttää rauhoittavia, selkeitä ja ystävällisiä ilmaisuja, jotka tekevät ihmisen olon turvalliseksi ja arvostetuksi. Liisan kokemus identiteetin muutoksesta toimii vertauskuvana sille, miten muistisairaus vaikuttaa henkilön itsetuntoon ja kykyyn tunnistaa itsensä ja ympäröivä maailma. Tämä muutos ei ole ainoastaan sisäinen kokemus, vaan se vaatii myös ulkoista tukea ja ymmärrystä muuttuvien tarpeiden mukaisesti.
Meidän tulisi oppia ymmärtämään kunkin ihmisen henkilökohtaisia tarinoita ja kokemuksia. Henkilökohtainen lähestymistapa auttaa luomaan merkityksellisiä ja yksilöllisiä kohtaamisia joiden avulla tuetaan muistisairaan henkilön identiteetin ja itsetunnon ylläpitämistä. Liisan kokema muutos voi vertautua siihen, miten muistisairas ihminen kokee persoonallisuutensa, käyttäytymisensä ja tunnistamiskykynsä vaihtelut.
Vaikka Liisa on epävarma siitä, kuka hän on, hän yrittää silti ilmaista itseään. Kaikissa kohtaamisissa on olennaista kannustaa muistisairasta ihmistä ilmaisemaan itseään ja tukemaan hänen identiteettinsä ylläpitämistä kaikin keinoin. Carroll muistuttaa siitä, kuinka tärkeää on kohdata toinen ihminen yksilönä, jolla on oma tarinansa ja joka ansaitsee tulla kohdatuksi arvostavasti, huolimatta hänen muistinsa tilasta.
Eräs ajankohtainen esimerkki ystävällisyyden ja inhimillisyyden merkityksestä hoidossa tulee kirjailija Paul Austerin perheen kokemuksesta. Vapunaattona 2024 syöpään kuolleen Austerin vaimo jakoi Instagram-tilillään, kuinka he arvostivat ja kiinnittivät erityistä huomiota ympärillään olevien ihmisten ystävällisyyteen sairauden aikana:vastaanottovirkailijan hymyyn, lääkärin ja hoitajan kuuntelevaan kohtaamiseen sekä ystävien ja sukulaisten merkityksellisiin viesteihin. Nämä teot, vaikkakin pieniä, muodostivat olennaisen osan sairauden aikana, ja korostavat kuinka tärkeää on ylläpitää ihmiskeskeistä lähestymistapaa sosiaali- ja terveydenhoitoalalla.
