Hoivatyössä kyynistyminen tapahtuu usein hiipien, mutta silti yllättävän nopeasti. Myös nuori ammattilainen saattaa huomata, kuinka sydämellä tehty työ muuttuu vähitellen pelkäksi tehtävien suorittamiseksi. Kyynisyys ei ole vain välinpitämättömyyttä – se on suojautumiskeino työssä, jossa kohtaa päivittäin kärsimyksiä, resurssipulaa ja kasvavia vaatimuksia.
Kun tunnetietoisuus ja tunneäly toimivat työvälineinä, niiden ”sammuttaminen” alkaa tuntua ainoalta tavalta selviytyä. Tämä johtaa paradoksiin: juuri se, mikä tekee hoivatyöstä arvokasta – kyky nähdä tunteilla – alkaa kadota paineiden alla.
Tunteilla näkemisen taito
Hoivatyössä tunneäly ja tunnetietoisuus eivät ole vain sivutuotteita, vaan keskeisiä työkaluja. Tunteilla näkeminen ei tarkoita omien tunnetilojen varassa toimimista, vaan tietoista ja ammatillista tunneälyn hyödyntämistä. Se on kuin toinen näköaisti, joka auttaa ammattilaista havaitsemaan mitä pelkät kliiniset mittarit tai raportit eivät koskaan tavoita. Tunteilla näkeminen ulottuu syvemmälle kuin pelkkä empatia – se on hienovaraista osaamista, joka usein jää näkymättömiin työn vaatimuslistoissa.
Jokaisessa kohtaamisessa hoivatyön ammattilainen aistii ilmapiiriä, tunnistaa ääneen sanomattomia viestejä ja reagoi pieniinkin muutoksiin tukea tarvitsevan voinnissa. Tämä hiljainen tieto rakentuu kokemuksen myötä ja muodostaa hoivatyön ytimen.
Kun ammattilainen huomaa, että tavallisesti puhelias ihminen on tänään hiljainen, tai tunnistaa levottomuuden taustalla olevan hädän, kyse on tunteilla näkemisestä. Tämä taito ei ole vain intuitiota – se on ammatillista osaamista, joka vaatii sekä herkkyyttä että tarkkaa havaintokykyä.
Intuitio ja tunteilla näkeminen kulkevat rinnakkain, mutta eivät ole sama asia. Intuitio on nopeaa, tiedostamatonta päättelyä aiemman kokemuksen pohjalta – kykyä ”tietää” ilman näkyvää päättelyketjua. Tunteilla näkeminen puolestaan hyödyntää tunneälyä ja empatiaa työkaluna, joka auttaa ymmärtämään toisen ihmisen tilannetta kokonaisvaltaisemmin. Siinä missä intuitio sanoo ”jotain on vialla”, tunteilla näkeminen auttaa ymmärtämään, mitä tuo ”jotain” on ja miten siihen tulisi vastata.
Tunteet toimivat myös siltana ihmisten välillä. Se auttaa ymmärtämään apua tarvitsevan näkökulmaa ja tarpeita syvällisemmin. Samalla se auttaa arvioimaan millaista tukea kukin tarvitsee juuri nyt.
Siinä missä empatia on kykyä asettua toisen asemaan ja kokea myötätuntoa, tunteilla näkeminen on kokonaisvaltaisempi ammatillinen taito hyödyntää tunneälyä: havaita ja tulkita hienovaraisia signaaleja, ennakoida tarpeita ja reagoida niihin tilanteen vaatimalla tavalla. Tunteilla näkeminen on emotionaalisen herkkyyden jalostamista joka palvelee sekä hoivan antajaa että saajaa.
Kyynisyyden kierre ja tehtäväkeskeisyys
Kyynisyys ruokkii tehtäväkeskeistä kulttuuria – sitä, että hoivatyö nähdään vain sarjana suoritettavia toimenpiteitä. Kun tunteilla näkemisen taito heikkenee, jäljelle jää vain lista tehtäviä: lääkkeet, ruokailut, pesut, kirjaukset. Ihminen tehtävien keskellä hämärtyy.
Tehtäväkeskeisyys puolestaan vahvistaa kyynisyyttä entisestään. Kun työn merkityksellisyys katoaa, myös motivaatio käyttää tunteita työssä vähenee. Näin syntyy kierre, jossa hoivatyön ydin – kohtaaminen ja tunteilla näkeminen – ohenee ja lopulta katoaa.
Hoivatyön koulutuksessa painotetaan teknistä osaamista ja kliinisiä taitoja, mutta tunteilla näkemisen taitoa ja sen ylläpitämistä ei useinkaan opeteta tai tueta riittävästi. Tämä on huomattava puute, sillä juuri tämä taito on sekä hoivatyön ydintä että samalla sen haavoittuvaisin osa.
Miten ehkäistä kyynistymistä hoivayhteisöissä?
Kyynisyyden ehkäiseminen vaatii sekä rakenteellisia että yhteisöllisiä toimia. Tässä ajatuksia, joilla tunteilla näkemisen taitoa voidaan varjella ja vahvistaa:
- Tunteilla näkemisen tunnustaminen ammattitaidoksi
Tämä taito tulisi nostaa näkyväksi osaksi hoivatyön ammatillista osaamista – ei vain ”pehmeäksi taidoksi” vaan keskeiseksi työvälineeksi, jota arvioidaan ja kehitetään tietoisesti. - Säännölliset reflektiohetket työssä
Luodaan rakenteita, joissa työntekijät voivat turvallisesti käsitellä työn herättämiä tunteita, olotiloja ja reaktioita. Tämä voi tapahtua työnohjauksen, vertaistuen tai säännöllisten tiimikeskustelujen muodossa. - Tunteiden käyttöä kuormittavien tekijöiden tunnistaminen
Resurssipula, kiire ja hallinnolliset vaatimukset syövät tunteilla näkemisen mahdollisuuksia. Tunnistamalla nämä tekijät voidaan etsiä ratkaisuja, jotka suojaavat hoivatyön ydintä. - Yhteisöllinen vastuu kyynisyyden tunnistamisesta
Luodaan kulttuuria, jossa tiimi yhdessä tarkkailee kyynisyyden merkkejä ja tukee toisiaan niiden ilmaantuessa. Kyynisyys ei ole yksilön vika vaan työyhteisön yhteinen haaste. - Narratiivisen kulttuurin edistäminen
Tuodaan hoivatyön arkeen enemmän tilaa tarinoille ja merkityksille. Kun ihmisten elämäntarinat ja kohtaamiset niiden äärellä saavat tilaa, myös tunteilla näkeminen vahvistuu. - Johtaminen, joka tunnistaa ja tukee tunteilla näkemistä
Esihenkilöiden on hyvä osoittaa, että tämä taito on arvostettu ja että sitä halutaan tukea. Tämä näkyy siinä, miten työstä puhutaan, miten onnistumisia mitataan ja miten resursseja kohdennetaan.
Kun tunteilla näkeminen nostetaan hoivatyön keskeiseksi ammattitaidoksi, voi koko hoivakulttuuri muuttua. Tämä on mullistavaa sekä hoivan antajille että saajille. Kyynisyyden ehkäiseminen ei ole vain työhyvinvointikysymys – se on kysymys siitä, millaista hoivaa haluamme yhteiskuntana tarjota ja vastaanottaa.
Tunteilla näkeminen ansaitsee tulla tunnustetuksi, tuetuksi ja kehitetyksi. Se on hoivatyön näkymätön käsiala, joka tekee kohtaamisista merkityksellisiä, inhimillisiä ja parantavia.
