Miten kokenut hoitaja tietää, kuinka toimia haastavassa tilanteessa? Mistä syntyy kyky ratkaista ennakoimattomia ongelmia luovasti? Kuinka ammatillinen viisaus siirtyy organisaatiossa eteenpäin? Nämä kysymykset johdattavat ammatillisen taitotiedon (artistry in professional practice) äärelle – ilmiön, joka on samanaikaisesti läsnä jokaisen kokeneen ammattilaisen toiminnassa, mutta usein vaikeasti sanoitettavissa.
Tässä blogissa tarkastelen ammatillista taitotietoa muistisairaan henkilön hoitotilanteen kautta sekä pohdin, miten reflektiivinen käytäntö ja moniammatillisen tiimin ”yhteinen kognitiivinen perusta” luovat pohjaa oppivalle kulttuurille hoitotyössä.
Ammatillinen taitotieto käytännössä
Ammatillinen taitotieto ei ole ainoastaan teoreettista osaamista tai teknistä taitoa. Se on kykyä soveltaa tietoa ja taitoa yksilöllisesti ennakoimattomissa tilanteissa, mukautua hetkessä ja toimia luovasti – usein juuri silloin, kun valmiita toimintamalleja ei ole. Professori Donald Schön kutsuu tätä ”toiminnassa tapahtuvaksi reflektioksi” (reflection-in-action), jossa ammattilainen ajattelee ja toimii samanaikaisesti, usein intuitiivisesti.
Seuraava tapausesimerkki valaisee, miten ammatillinen taitotieto ilmenee käytännön hoitotyössä:
Tapausesimerkki: Haastava pesutilanne
Hoivakodissa asuva Erkki sairastaa verisuoniperäistä aivosairautta. Hän vastustelee voimakkaasti suihkuun menemistä. Hän kieltäytyy, työntää hoitajaa pois ja huutaa ”Minä en halua! Menkää pois!” Hän on jo parin päivän ajan välttänyt peseytymistä, ja tilanne on hygienian kannalta ongelmallinen.
Hoitaja Matti ei lähesty tilannetta mekaanisesti, vaan käyttää ammatillista taitotietoaan:
- Tilanteen moniaistinen lukeminen: Matti havainnoi Erkin kehonkieltä ja äänensävyä. Hän tunnistaa, että vastustus kumpuaa todennäköisesti pelosta ja kontrollin menettämisen tunteesta.
- Ammatillinen improvisaatio: Matti tietää, että muistisairailla ihmisillä suihkutilanteet voivat aktivoida syvää turvattomuutta ja hämmennystä — toiminnanohjaukseen ja hahmottamiseen liittyvät haasteet. Vesi, alastomuus ja vieras ympäristö voivat tuntua uhkaavilta. Hän yhdistää tätä tietoa Erkin henkilöhistoriaan: Erkki oli aiemmin insinööri, joka arvosti erityisesti järjestelmällisyyttä ja selkeyttä. Nuoruudessa on tapahtunut ”läheltä piti hukkuminen.” Sen sijaan että yrittäisi suostutella Erkkiä suihkuun, Matti toteaa: ”Erkki, minulla on tekninen ongelma tuon suihkun kanssa. Tarvitsisin asiantuntijan näkemystä. Voisitko auttaa minua tarkistamaan, että kaikki on kunnossa?”
- Identiteetin kunnioittaminen: Matin tietoinen hyödyntäminen Erkin ammatillisesta taustasta muuttaa dynamiikan: Erkki ei ole enää ”avuton asukas” vaan ”asiantuntija”, joka voi auttaa.
- Kontrollin palauttaminen ja tilanteen hallinta tietosilla valinnoilla: Kun Erkki suostuu tulemaan kylpyhuoneeseen, Matti antaa hänelle kontrollin: ”Mitä luulet, kannattaisiko ensin testata veden lämpötilaa? Voisitko näyttää, miten se tehdään oikein?” Hän tarjoaa Erkille työkaluja: pesulappusen, jolla Erkki voi itse pestä kasvojaan. Matti puhuu rauhallisesti, kertoen teknisestä näkökulmasta mitä tapahtuu ja miksi: ”Nyt tarkistamme veden virtauksen alaselässä, käännä hieman…”
- Ammatillisen tiedon, kokemuksen ja intuition yhteispeli: Matti käyttää kliinistä osaamistaan huomaamattomasti, varmistaen että hygienia toteutuu ilman että siitä tehdään tilannetta määrittävää asiaa. Hän tunnistaa, milloin Erkki tarvitsee taukoa ja milloin voi jatkaa. Hän käyttää ammatillista herkkyyttään tunnistaakseen Erkin rajat ja kunnioittaakseen niitä.
Lopputuloksena peseytymistilanne onnistuu tavalla, joka kunnioittaa Erkin ihmisarvoa ja identiteettiä.
Reflektiivinen käytäntö oppimisen perustana
Ammatillisen taitotiedon kehittymisen kannalta on keskeistä, ettei toiminta jää vain hiljaiseksi tiedoksi, vaan se tulee sanoitetuksi. Donald Schön puhuu tästä ”toiminnan jälkeisenä reflektiona” (reflection-on-action).
Pesutilanteen jälkeen Matti pohtii:
”Ratkaiseva oivallus oli siinä, että ymmärsin, ettei tilanne ole pohjimmiltaan hygienia- tai hoitomyöntyvyysongelma vaan identiteettikysymys. Kun näin Erkin kasvoilla insinöörille tyypillisen kiinnostuksen teknisiin asioihin hänen kuullessaan sanan ’ongelma’, ymmärsin intuitiivisesti, että voin hyödyntää hänen ammatti-identiteettiään.”
Matti kirjaa Erkin hoitosuunnitelmaan:
”Erkin peseytymistilanteissa toimii hyvin lähestymistapa, jossa hyödynnetään hänen ammatillista taustaansa insinöörinä. Suihkuun menemisen voi kehystää teknisenä ongelmanratkaisutilanteena, jossa Erkin asiantuntemusta tarvitaan. Tämä antaa hänelle kontrollin tunnetta ja merkityksellisyyden kokemusta.
Käytännön toimintaohjeita:
- Puhu ’teknisestä ongelmasta’, johon tarvitset apua
- Anna Erkin tutkia tilannetta ja ehdottaa ratkaisuja
- Käytä hänen kanssaan teknistä sanastoa (’virtaus’, ’paine’, ’järjestelmä’)
- Anna hänen tehdä päätöksiä toiminnan etenemisestä, kun mahdollista
- Hyödynnä kysymyksiä kuten ’Miten sinä ratkaisit tämän työurallasi?’
Tämä reflektio tekee näkyväksi sen, mikä muuten jäisi vain hiljaiseksi toiminnaksi. Kun Matti jakaa oivalluksensa tiimin kanssa ja kirjaa sen Erkin hoitosuunnitelmaan, henkilökohtainen oppiminen muuttuu organisaation oppimiseksi.
Yhteinen kognitiivinen perusta moniammatillisessa tiimissä
Päällekkäisyys moniammatillisen tiimin tiedoissa ja osaamisissa on tärkeää, koska se kannustaa säännölliseen vuoropuheluun ja viestintään. Tämä auttaa luomaan työntekijöiden keskuuteen ”yhteisen kognitiivisen perustan”, joka helpottaa hiljaisen tiedon siirtämistä.
Käytännössä tämä voisi näkyä seuraavalla tavalla Erkin hoitotiimissä:
- Tiedon jakaminen yli ammattirajojen: Kun Matti jakaa oivalluksensa tiimin tapaamisessa, fysioterapeutti Sari tunnistaa, että samaa identiteettiperustaista lähestymistapaa voisi hyödyntää myös liikkumis- ja kuntoutusharjoituksissa.
- Epätäydellisten ilmaisujen ymmärtäminen: Lähihoitaja Leena ei osaa täsmällisesti selittää, miksi Erkki oli rauhallisempi aamulla, mutta toteaa: ”Juttelimme siitä teknisestä käsitermistä… mikä se nyt oli…” Matti tunnistaa heti, mistä on kyse, koska hänellä on päällekkäistä tietoa Leenan kanssa.
- Yhteinen sanasto ja merkitykset: Tiimi alkaa kehittää yhteistä kieltä ja ymmärrystä siitä, mitä ”tekninen lähestymistapa” tarkoittaa Erkin hoidossa. Tämä terminologia rikastaa tiimin yhteistä kognitiivista perustaa.
Oppivan kulttuurin rakentaminen
Käytännön sanoittaminen on perustavanlaatuista työtapojen kehittymiselle, muutokselle ja organisaation menestykselle. Kun ammatillinen taitotieto ja hiljainen osaaminen tehdään näkyväksi reflektiivisen käytännön kautta ja jaetaan yhteiseen kognitiiviseen perustaan, luodaan pohjaa oppivalle kulttuurille.
Oppiva kulttuuri hoitotyössä rakentuu seuraavista elementeistä:
- Reflektiivisten käytäntöjen tukeminen: Organisaatio antaa aikaa ja rakenteita sekä toiminnan aikana tapahtuvalle että toiminnan jälkeiselle reflektiolle.
- Päällekkäisyyden arvostaminen: Tiukkojen ammatillisten siilojen sijaan arvostetaan moniammatillista ymmärrystä ja kannustetaan tiedon jakamiseen yli ammattirajojen.
- Tarinoiden ja esimerkkien käyttö: Konkreettiset esimerkit, kuten Erkin pesutilanne, toimivat organisaation oppimisen välineinä, koska ne välittävät ammatillista taitotietoa tavalla, joka on helppo ymmärtää ja muistaa.
- Jatkuva dialogi: Säännölliset reflektiotapaamiset, joissa jaetaan havaintoja ja oivalluksia, rakentavat yhteistä kognitiivista perustaa.
- Dokumentointi ja tiedon jakaminen: Kun hiljaiset oivallukset dokumentoidaan ja jaetaan, ne muuttuvat organisaation pääomaksi.
Matkalla kohti oppivaa kulttuuria
Ammatillinen taitotieto on hoitotyön ytimessä – se on sitä, mikä erottaa erinomaisen ammattilaisen hyvästä. Se ei kuitenkaan ole vain yksilön ominaisuus, vaan sitä voidaan kehittää, jakaa ja hyödyntää koko organisaation oppimisessa.
Kun luomme olosuhteet, joissa reflektiivinen käytäntö ja yhteinen kognitiivinen perusta kukoistavat, mahdollistamme sen, että jokainen kohtaaminen Erkin kaltaisten ihmisten kanssa voi olla inhimillinen, kunnioittava ja välittävä – ei vain rutiininomainen hoitotoimenpide.
Organisaatio, joka tunnistaa ja arvostaa ammatillista taitotietoa, on matkalla kohti oppivaa kulttuuria, joka palvelee sekä työntekijöitä että heidän hoidossaan olevia ihmisiä.
Lähteet ja lisälukemisto:
Schön, D. A. (1981). The Reflective Practitioner: How Professionals Think in Action.
Nonaka, I. & Takeuchi, H. (1995). The Knowledge-Creating Company. Oxford University Press.
Benner, P. (1984). From Novice to Expert: Excellence and Power in Clinical Nursing Practice. Addison-Wesley.
