Ai, että myö oltais Picassoja? – Ekspressiivistä ilmaisua näyttelyssä

JÄRVENPÄÄ | – Onko tuo sinun lapsuudenkotisi? Kysyi taideilmaisuohjaaja Taina Semi. Ehkä se on, ehkä ei, mutta nimeltään Lapsuudenkoti kuitenkin. Pirkko Kokkonen oli tehnyt näyttelyyn myös muita töitä. Mikä on taiteen tekemisessä ollut parasta?

– Viehättävää on, kun saa jotakin näkyviin, Kokkonen määrittelee.
-Ihmisen ei tarvitse olla taitava ilmaistakseen itseään kuvilla. Ihminen
on itse oman elämänsä asiantuntija. Näissä kuvissa tarinat tulevat kuuluville ja näkyville, Kukkonen totesi.
– Nämä ovat ihan oikeasti
kuin Picassoja. Tärkeintä on muodon antaminen ja tuttuuden tunne. Vaikka asioita ei muistaisikaan, niin tunne jää tekemisestä elämään, ryhmien ohjaaja Taina Semi korosti.
– Tämä onkin keskustelevaa taidetta.

On ollut hienoa huomata, miten ryhmäläisten keskittymiskyky on kasvanut ja muistisairailla keskittymiskyky liittyy myös muistamiseen. Myös lievä pahantuulisuus ja kiputilat ovat laantuneet taidetyöskentelyn aikana.

Monissa muissakin ilmaisuissaan ryhmäläiset ovat olleet hämmästyttävän energisiä ja rehellisiä.

Ryhmäläisiltä nousevat teemat liittyivät lohtuun, rakkauteen, tärkeisiin ihmisiin, eläimiin, lauluihin. Muistoon mutta myös omaan sairauteen ja siihen, kun ei muista tai ei osaa sanoa. Taina Semi heitti avajaisissa ilmoille pohdittavaksi myös pari kysymystä.
– Onko taideilmaisulle sijaa muistisairaiden ihmisten ja vanhusten elämässä? Pitäisikö taidetoiminnalla olla varteenotettava osa muistisairaiden ja vanhusten kuntoutusohjelmassa? Voiko taidetoiminta olla apuna rakentamassa laitosmaisiin tiloihin luovaa ja esteettistä ympäristöä? Semi kysyy.
Taina Semi sanoi, että ryhmän vetäminen on ollut hänen elämänsä huippuhetki. Kun työskennellään muistisairaiden kanssa, syntyy ryhmissä luovia, uusia ilmaisuja asioille. Toimittaja: Jouko Tuomas-Kettunen, jouko.tuomaskettunen(at)lehtiyhtyma.fi

Järvenpää-talon
näyttelytilassa vietettiin viime viikolla juhlallisia avajaisia, jotka kaupunki oli järjestänyt. Järnätissä avattiin Jampankaaren palvelupihan ja osasto kolmosen vanhusasukkaiden ekspressiivisten taideilmaisuryhmien näyttely.

Näyttelyn avannut kaupunginjohtaja Erkki Kukkonen
totesi, että näyttely on tärkeä lisä kaupungin taidejuhlavuoden tarjontaan. Hän viittasi taidemuseon Venny Soldan-Brofeldtin 150-vuotisnäyttelyyn.

Näyttelyn nimenä on Ai, että myö oltais Picassoja?

Taideilmaisun
ohjaaja Semi kertoi, että ryhmä on kokoontunut Pihlavistokodissa peräti 28 kertaa. Ryhmässä luotiin samalla kaavalla toistuva runko, koska toistaminen on avain turvallisuuden tunteen luomiseen sekä oppimiseen.

Taideryhmän töitä: Savolainen maisema ja En halua erottua.

Ekspressiivisessa
taideilmaisussa taide on keskiössä, ei siis tulkintaa – eianalysointia. Aistien kautta voidaan päästä esteettisyyteen.Alkulämmittelyksi sopivat esimerkiksi soittorasian pyöräytys tai virike kiertoon: valokuva, kivi, käpy. Jokainen sai valita oman mieluisan materiaalin; guassi, peiteväri, pastelliliitu tai hiili ja tekemiseen siveltimen tai sienen.

Ekspressiiviseen taideilmaisuun kuuluu motto, että vähemmän on enemmän. Maalauspohjina ryhmät käyttivät
paperia, vanhoja lakanoita, voimapaperia ja sideharsokangasta. Ryhmässä ei pakoteta ketään maalaamaan vaan annetaan aikaa. Useimmiten on käynyt niin, että hetken seurattuaan ryhmäläinen tarttuu siveltimeen, koska toisten tekemisen seuraaminen aktivoi.

Jampankaaren palvelupihan ja osasto kolmosen vanhusasukkaiden ekspressiivisten taideilmaisuryhmien näyttely. Galleria Järnätti, Järvenpää-talo. 17.6. asti


Juttu julkaistu Keski-Uusimaasa maanantaina 3. kesäkuuta 2013 / Arjessa